Tuskamme keräyspaperin kanssa vain jatkuu ja paperikassit autotallissa lisääntyvät. Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että sanomalehdet pitää heittää sekajätteeseen.
Sekajäte-vaihtoehto alkoi tulla todennäköisemmäksi, kun luin tuoreinta kaupunginosamme tiedotuslehteä. Paperin ja kartongin keräämisestä on kuulemma tullut kaupunginosahallintoon paljon kyselyjä ja nyt aiheesta lehdessä tiedotettiin.
Kuten on itsekin saanut havaita, katukuvassa näkee kartonginkeräyslaatikoita, mutta paperinkeräyslaatikoita ei. Syy on se, että koska asiakas on jo tuotetta ostaessaan maksanut pakkauksesta, tarjoaa kaupunki pahvipakkausten keräämiseen tarkoitetut yleiset säiliöt.
Sen sijaan itse tuotettu roska, kuten esimerkiksi tilatut sanomalehdet, kuuluu osastoon "hoida omat roskasi". Jokaisella taloyhtiöllä pitäisi olla oma keräyspaperipönttö ja tietysti sille järjestettynä asianmukainen tyhjennys. Lehtijutun mukaan taloyhtiöllä, jossa on asuntoja viisi tai useampi, pitäisi olla paperinkeräys järjestettynä. Meillä ei ole, kun ei ole mitään järjestäytynyttä taloyhtiötoimintaakaan, vaikka asuntoja on reilusti enemmän kuin viisi.
Minusta ei valitettavasti löydy sitä potkua, että alkaisin taloyhtiö-intoilijaksi ja alkaisin jututtaa naapureita, josko järjestäisimme yhteisen paperikeräyssysteemin. Vaihtoehtona tässä alkaa tulla vastaan se, että lopetamme lehden tilauksen (mitä kyllä toistaiseksi vastustan jyrkästi) tai että lehdet tosiaan pistetään sekajätteeseen, mikä on järjetöntä sekin. Toki voisi heittäytyä pahikseksi ja viedä lehdet sinne kartonkilaatikkoon - ihan kuten kaikki muutkin.
Meidän paperikeräyskassimme ovat pisara meressä, mutta noin niin kuin laajemmin tämä asia on kiinnostava. Mihin virolaiset sen keräyspahvin ja -paperin kärräävät? Eihän täällä ole paperiteollisuutta, joka tekisi uusiopaperia. Eikä täällä ole tietääksemme jätteenpolttolaitoksiakaan (virolaiset lukijat, korjatkaa täysin mahdolliset alkeelliset asiavirheeni).
Lisäksi kiinnostaa paperinkeräyksen tavallisuuden yhteys siihen, kuinka paljon ihmisille tulee kotiin tilattuja sanomalehtiä. Jos Suomen kaltaista lehden kotiin tilaamisen traditiota ei ole, niin eihän paperinkeräys silloin ole niin oleellinen asia ollutkaan. Keräyspaperimäärät ovat täällä joka tapauksessa huimasti Suomea pienempiä ihan jo senkin takia, että sanomalehtien fyysinen koko ja sivumäärä ovat Suomeen verrattuna paikallislehtiluokkaa.
2 kommenttia:
No ainakin neuvostoaikana lehtiä tilattiin aika paljon, mutta silloin järjestettiin paperinkeräyksiä esimerkiksi kouluissa, jossa tenavat keräilivät tutuilta ja vierailta jätepaperia (lehtiä sekä vanhoja kirjoja) ja raahasivat ne kouluun (taisi jopa olla jotain kilpailumeininkia...).
Hee, hassu sattuma sinällään, että muistan, kuinka aikanaan ala-asteella kerättiin luokkaretkirahoja paperinkeräyksellä. Ei niitä papereita muistaakseni lapset kouluun raahanneet, vaan jonnekin koulun nurkille saivat ihmiset tuoda keräyspaperinsa ja sitten lopulta tuli päivä, jolloin keräysauto tuli ja oppilaat latoivat paperit auton kyytiin. Siitä sitten kertyi jokin rahasumma retkikassaan.
Lähetä kommentti