Arjen eksotiikkaa oli tänä aamuna tarjolla bussimatkalla kotoa keskustaan. Linja-auton ovien hydrauliikka ei oikein tykännyt kylmästä, mistä johtuen matkustajat saivat kiskoa bussin ovia kiinni - myös silloin, kun bussi liikkui. Hieman hirvitti, kun muutenkin täydessä linja-autossa mummot seisoivat portaalla aivan oven edessä ja ovi levähti vauhdissa auki.
Parin kilometrin hitaan matkanteon jälkeen bussikuski lopulta kuulutti, että ovien rikkoontumisen takia matkustajien pitää poistua kyydistä. Matkani keskustaan jatkui sitten johdinbussilla.
Tämä oli toinen kerta elämässäni, kun bussi hajosi matkan aikana. Edelliskerralla olin noin kymmenvuotias ja matkalla kotipaikaltani Jyväskylään siskoni luokse. Oli samoin kylmä ja jo pimeä talvi-ilta. Itä-Hämeen Liikenteen bussissa ei ollut lisäkseni muita matkustajia, kun kulkupeli alkoi nykiä jossakin säkkipimeällä, metsäisellä osuudella Rutalahdessa. Lopulta bussi hyytyi ja me lähdimme bussikuskin kanssa tarpomaan tähtitaivaan alla kohti lähintä taloa. Kännyköitähän ei noihin aikoihin ollut.
Siellä sitten istuin maatalon tuvan penkillä ja odottelin, että kuski sai soitettua vara-auton paikalle. Pari tuntia myöhemmin pääsin perille yhtä kokemusta rikkaampana.
1 kommentti:
Tydelidamm muistaa kokeneensa bussin hyytymisen kaksi kertaa, joista toinen tapahtui viitisen vuotta sitten tietyllä sangen tutulla suoralla Turusta koilliseen. Vaihtobussi tuli ennen kuin piti alkaa etsiä yösijaa kavereiden luota.
Busseissa on tullut istuttua sen verran paljon, ettei tämä kokemus juuri hetkauttanut luottamustani kyseisen matkantekotapaan. Samoin ei ollut vieruskaverin laita, joka oli ja on tottunut kulkemaan kaikkialle polkupyörällä.
Lähetä kommentti