torstai 11. maaliskuuta 2010

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Oletetaan, että arvoisa lukija olisi tulossa Virossa järjestettävään perhejuhlaan. Mitä näistä kakuista lukija haluaisi syödä?

Entä maistuisiko jokin näistä rinkeleistä?

****

Terveiset muuten Suomesta! Uskottava se on, että Tallinnassa on lunta enemmän kuin 300 kilometriä pohjoisempana.

Kovasti jännittäen odottamani matka mummolaan yksin lasten kanssa sujui ällistyttävän hyvin. Pitkän spekuloinnin jälkeen päätin olla ottamatta laivalla hyttiä, mikä oli aivan oikea päätös. J viihtyi hienosti Superstarin leikkipaikalla ja K oli jälleen kuuliainen lapsi nukkuen koko laivamatkan ja suurimman osan autoilumatkasta. J:n kehityksessä oli tosiaan tapahtunut se mukava harppaus, että pojan perässä ei enää tarvitse leikkipaikalla juosta koko ajan, vaan hän kömpii pallomereen ja liukumäkeen ihan omatoimisesti.

Rekkamiehet olivat kilttejä ja aukoivat ystävällisesti ovia, kun liikuin reppuni (kiitos kommentoija-J:lle tärkeästä vinkistä laukkuvalinnan suhteen!) ja kahden lapsen kanssa paikasta toiseen. Ajomatkan huoltoasematauolla pyysin reteästi pöytääntarjoilua, kun en halunnut kantaa kahvikuppiani ja voipullaa sylissäni kaksi lasta.

Uskon, että lapsiperheen laivamatkailun miellyttävyyden kannalta on olennaista se, että voi matkata hiljaisemmilla päivälaivoilla eikä esimerkiksi perjantain iltalaivalla. Laivalla ja erityisesti leikkipaikalla oli tosi väljää.

10 kommenttia:

Rännumees kirjoitti...

Lisää hyviä kakkuja tallinnasta. Pagari-liisu vana-veerenni 7. http://www.pagariliisu.ee/

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä maasika on eri sika.

Anonyymi kirjoitti...

Mä lähtisin ehkä persikkakakkulinjalle, se olis jotenkin keväinen (tuo mieleen pääsiäisen?). Krinkeleistä tykkäisin ite unikonsiemenistä, mutta muuten joku pähkinäinenkin vois olla ihan hyvä.

Siiras kaastunne laevasõidu puhul: se on musta aina joko kamalaa tai hirveää, hyvällä onnella toisinaan siedettävää.

Väikis

Tiina L. kirjoitti...

Kakkuasiaan sanoisin virolaisittain: kama kaks eli ihan yks lysti.

Nääs, olen tässäkin tulessa poltettu ja arvet ovat5 lähes nähtävissä.

Jossain vaiheessa rakettimaista karriääriäni oli minulla oikeus ja kunnia tilata ison firman henkilökunnalle kerran kuussa ns. budjettikakku, jota siis lapottiin lautasille, jos firma oli päässyt kyseisessä kuussa budjettiin (tämä oli siis aika ennen kvartaalitaloutta).

Tilasin kakun alakerran työmaaruokalasta ja vaihtoehtoja ei siellä ollut montaa. Mutta oli sittenkin.

Jos tilasin kerma-vadelma-unelman, ei se kelvannut. Kuuntelin, miten väki jonossa nurisi: taas tätä samaa vadelmaa (tai mansikkaa, jos kuukauden kakku oli mansikoista tehty)!

Jos tilasin kinuskia, niin johan tuli marmatusta: tuo on liian makeaa ja rasvaista, hampaisiin tarttuu...

Opin, mikään ei kelpaa.

Kerran sitten räväytin ja tilasin sekä marja- että kinuskivaihtoehdot ja läväytin ne pöydälle.

Ja taas työn raskaan raatajat asettuivat jonoon. Minä särmien takaa kuuntelemaan, ja sieltähän se alkoi taas kitinä: "Millä tässä osaa valita, kilojakin pitäisi vahtia!"

Viimeisen kerran, ennenkuin minut armoisasta työtehtävästä päästettiin, tilasin pöytään kymmenen rasiaa Domino-keksejä. Voi sitä porua, vieläkin kuulen sen korvissani.

Niin että toistan: kama kaks. Joko väki tykkää tai ei. Ja se mitä pöydässä on, ei merkitse mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Kysytkö ihan oikeasti? Lukija haluaisi syödä Vaarikatortin. Eiku -ua, sori iski ahneus, kun näytti niin ihanalta.

M, Tku

Raisa kirjoitti...

Kirsikkasuklaakakku maistuisi, kuinkapa muuten. Rinkeleissä ei suosikkia.

Anonyymi kirjoitti...

Keedukreemi-maasikatort ja justustritsel vai mikä se oli. Kiitos nam.

Anonyymi kirjoitti...

Lukija haluaisi ehdottomasti maistaa Sokolaadi-hapukooretortia ja rinkelipuolelta seuraksi keedukreemi ja pähklitega. Kyllä niillä vähän aikaa pärjäilisi.

S kirjoitti...

Hee, kylläpä kakkuasia kirvoitti kommentteja! Mielipiteetkin jakautuivat niin, että tämän perusteella en ehkä voi kakkuvalintaa tehdä :)

Tiinan kommenttiin liittyen täytyy todeta, että olen varsin samaa mieltä. Työpaikan kahvipöytään täytyy aina juhlapäivinä tuoda jotain, jotta kaikki saisivat märistä, kuinka lihottavia herkut ovat - ja kaikki kuitenkin niitä sitten ilomielin syövät.

Tuo kaloreista nariseminen tarjoilujen ääressä alkaa vähitellen nostaa niskakarvani pystyy. Jos lapsi sanoo ruualle "hyi", häntä suunnilleen lyödään sormille. Kun aikuinen taivastelee kilojouleja, kaikki nyökyttelevät mukana. Ei mene kaaliin tämä.

T kirjoitti...

Ei safkassa mitään kaloreja ja jouleja ole. Muutenhan niitä saisi ostaa purkissa erikseen että voisi ripotella päälle, kun kerran kaikki missä väitetään niitä olevan, maistuu niin hyvälle.

Related Posts with Thumbnails