Blogirintamalla on ollut hiljaista, mutta muuten on elo ollut pientä puuhaa täynnä. Tulevana viikonloppuna meillä juhlitaan K:n ristiäisiä. Aika rennosti olemme asian suhteen ottaneet, mutta toki asiaan jonkin verran liittyy järjestelyjä. Joka tapauksessa todella kivaa saada perhettä ja K:n kummit kerralla tänne meille kylään.
****
Kaksi vuotta kestänyt tuskailuni venäläistyylisten olohuoneemme verhojen kanssa päättyi lopultakin tänään. Verhokankaan sain ostettua joulukuussa Abakhanin alennusmyynnistä ja tällä viikolla kangas päätyi lastenhoitajamme suosittelemalle lasnamäkeläiselle ompelijalle. Itse en omista ompelukonetta enkä ompelutaitoa.
Tähän verhoasiaan liittyen on pakko kertoa se, että kyllä Tallinnassakin todella kannattaa katsoa, mistä maksaa. Talvella olin nimittäin verhoasiassa niin epätoivoinen, että kutsuin lähimarketin ompelimosta meille verhosuunnittelijan (ja tunsin itseni todella poroporvarillisen keski-ikäiseksi, mutta se on toinen asia...). Ei mitään, se oli kiintoisa keskustelu ja mukava rouva teki hyviä ehdotuksia. Mutta hyvät olivat hinnatkin. Varsin simppeli verhoratkaisu olisi maksanut tätä kautta yli 8 000 kruunua (yli 500 euroa). Kiitos ei.
Kiitos siskoni sisustussilmän (minulla sitä ei ole), löytyi mainitusta Abakhanista muistaakseni noin 20 euron hintaan yli viisi metriä kangasta, tuplaleveää vielä kaiken lisäksi. Käytännössä siis 10 metriä. Lasnamäkeläisrouvan ompelutyö puolestaan maksoi 475 kruunua, eli aika tarkkaan 30 euroa. Viidensadan euron sijaan sain aivan kelpo verhot 50 eurolla. Lisäksi olohuoneemme valon määrä tuplaantui.
****
Kaksivuotias J on tainnut käännähtää viime viikkoina uhmaiän puolelle. Meillä on ollut sellaisia vääntöjä, että enpä olisi moista uskonut. Mikään ei käy, mitään ei uskota ja hammasta purraan katkeraan loppuun asti. Lopulta ollaan tippa linssissä harmista ja kiukusta koko perhe. Mutta niin kai se on pienen ihmisen kasvettava pala palalta isommaksi ja vanhempien koetettava rajoja asetella, vaikka sitä saakin tehdä miljoona kertaa päivässä.
Tulevan viikonlopun juhlakalu K puolestaan on tällä hetkellä ihan liikuttavan helppo tapaus. Nukkuu hyvin, syö hyvin ja muutoin katselee tyynesti ympärillä tapahtuvaa. Tämän soisi jatkuvan - ja luultavasti huomenna on jo ihan erilainen päivä.
****
Liikuttavan helpolta tapaukselta vaikuttaa myös virolaisen veroilmoituksen täyttö. Se pitää tehdä tämän kuun loppuun mennessä, ja Virossa kun ollaan, kaikki tehdään internetissä. Minun pienet tuloni on toki helppo nakki ilmoittaa muutenkin, mutta sen vain sanon, että virolaiset osaavat tehdä virallisen asioimisen netissä varsin helpoksi. Siinä missä vatsaani alkaa vääntää pelkkä Kelan sivuilla käynti, ei virolaisen veroilmoituslomakkeen tarkasteleminen aiheuttanutkaan pelkäämääni hengenahdistusta.
3 kommenttia:
Voi kuinka mukavia uutisia siellä! Mukavia ristiäisiä siis toivotan.
Minä itse yhä hieman tärisen veroilmoituksen edessä, mutta se taitaa olla vain peruja koti-Suomesta.
Kela, siellä aina kirjeystävä. Lastenhoidon tuen päivitetyn hakemuksen jälkeen on lähetetty ensimmäisen lisäselvitys hakijan ja puoliston tuloista sekä toinen lisäselvitys puolison mahdollisista tuloista, joita ei ensimmäisessä lisäselvityksessä mahdollisesti ilmoitettu.
Uhmaikä on mielenkiintoista aikaa. Ennen lasten syntymää mietin, mikä elämässä olisi erilaista, jos olisi lapsia. Nyt tiedän. Se on "ei" sanan ponteva ja kovaääninen käyttö, mikä luonnostaa muokkaa ihmisestä komendantin.
Arvelee P.
Mukavat ristiäiset olivatkin! Minä sain juuri veroilmoitukseni tehtyä ja jäi vielä oikein päivä aikaakin deadlineen.
Uuh, Kela se jaksaa noita selvityksiä, voi varjele...
Minäkään en olisi arvannut, kuinka kammottava huutaja minusta tulee, kun omaa lastaan alkaa komentaa. Epämiellyttävää.
Lähetä kommentti