Käväisimme Baijerissa Frau Dr. I:n vieraana, sukuloimassa ja muuten vain Münchenissä viihtymässä.
On kyllä mahdottoman kiva ja viihtyisä paikka tuo vuoden 1972 kesäolympialaisten isäntäkaupunki. Koska J ja K olivat tietysti mukanamme, matkanteko oli varsin maltillista emmekä kiertäneet tulipalovauhtia paikasta toiseen. Mutta kyllä ehdittiin ihan tarpeeksi nähdä ja kokea.
Ykköstavoitteena oli oikeastaan nauttia baijerilaisesta keittiöstä, joka sopii lihansyöntiin taipuvaiselle perheellemme varsin hyvin. Makkaralautanen, potka ja Brezen-rinkeli poikineen tulikin reissun aikana pureskeltua. Erilaiset vehnäoluet kuuluivat myös repertuaariin, paitsi imettävällä äidillä, joka nautti oluen ja limsan sekoitusta, saksalaista pyöräilijöiden juomaa Radleria, joka on jokseenkin paras janojuoma, mitä on. J puolestaan pääsi Apfelschorlen makuun, joka on omenamehun ja vissyveden yhdistelmä, mainio juoma sekin.
München on ehta suurkaupunki, jossa nähtävää riittäisi loputtomasti. Julkinen liikenne toimii loistavasti, mikä matkalaista ilahduttaa aina.
Alla pari kuvaa matkan varrelta.
Harvassa kaupungissa pääsee surffaamaan aivan ydinkeskustassa, mutta Münchenissä pääsee. Eisbach-joessa kylmäpäiset vesiurheilijat keräsivät kovasti katsojia. Katsokaapa lisää kuvia vaikka em. Frau Dr:n postauksesta.
Kyllähän autofirmoilla rahaa on, mutta Bemarin ympärille rakennettu BMW Welt (BMW-maailma) oli överi-näyttävyydessään ihan mykistävä. Meillä oli tarkoitus piipahtaa siellä vain vessassa, mutta jumituimmekin valtavan kolossin ekan kerroksen näyttelyitä ihmettelemään. En tiedä autoista mikään eikä varsinaisesti kiinnostakaan, mutta Bemarimaailma oli jo rakennuksena niin uskomaton, että siellä oli kiinnostava käydä. Olihan siellä niitä autojakin, joita erityisesti miesväki lasittunein katsein ihmetteli ja kuvasi.
Ylemmässä kuvassa on näkymää Bemari-temppelin ala-aulasta. Alemmassa kuvassa on näkymää ulkoa. Koko hökötys ei millään mahdu kuvaan. Oikeassa reunassa pilkottaa vähän sienen mallinen harmaa rakennus. Se on BMW-museo, joka sekään ei ole aivan pieni.
Ja sitten se tärkein eli ruokapaikat. Alakuvassa on viimeisen illan syöttölämme, Hofbräukeller, jossa oli ylivoimaisesti paras ravintolan leikkipaikka ikinä missään. J katosi pallomereä viistäen horisonttiin punaisen pomppuhevosen selässä ja me aikuiset saimme nauttia rauhaisasti jälleen yhden potkan lisää.
Saksalaiset Bierhallet ovat todella kivoja paikkoja. Ne ovat isoja, usein meluisia, mutta silti todella kodikkaita ja hyväntuulisia - ja palvelu pelaa kuin unelma. Niihin ei ole mitään ongelmaa mennä lasten kanssa. Kaiken lisäksi pienet vieraat tuntuvat ihan tervetulleilta. On lasten ruokalistat, leikkipaikkoja ja esimerkiksi Augustinerbräun ravintolassa lapsille annettiin lahjaksi oma pieni lelupussi.
Pakko kertoa myös se, että kirjakauppa Hugendubelista (aah, ihana paikka!) löysimme pienille saksalaistutuillemme saksaksi käännetyt Tatu ja Patu -kirjat! Germaaniksi olivat kääntyneet Tatun ja Patun unikirja sekä Tatun ja Patun oudot kojeet.
Ilo oli nähdä, että suomalainen lastenkirjallisuus upposi kuin kuuma veitsi voihin niin pieniin kuin aikuisempiin saksalaisiin lukijoihin. T ja minä jännitimme, miten Unikirjassa on käännetty "Mustavalkoinen vastamulkoinen". Hauskasti se oli käännetty - tosin en enää yhtään muista, miten.
Münchenistä jäi tosi hyvä mieli. Kaupungin harvoja miinuksia on valitettavasti sen kalleus. Erityisesti maltilliseen Viron hintatasoon tottuneelle jotkut hinnat aiheuttivat välillä nielaisuja. Mutta kun liikkuu julkisilla eikä aterioi tärkättyjen valkoisten pöytäliinojen ravintoloissa, pysyy budjetti siedettävänä.
1 kommentti:
Olipa tosiaan hurjan hauskaa kun kävitte vierailulla! Hieno tuo surffarikuva, ja muutkin.
Lähetä kommentti