Postimees kertoi tänään Viron koulujen uudesta kirjallisuuden opetussuunnitelmasta, joka tulee käyttöön ensi lukuvuonna.
Kiintoisa oli katsella, mitä Viron kouluissa eri oppiasteilla pitäisi lukea. Uutta kirjallisuus-opsia rakentanut työryhmä on antanut listan teoksista, joista opettaja voi yhdessä oppilaiden kanssa luettavaa valita. Aiemmin on ollut nimettynä vain kirjailijat, joiden kirjoista lukemista on tullut löytää.
Yläkouluikäisille tarjotaan luettavaksi esimerkiksi Coelhon Alkemistia, Goldingin Kärpästen herraa, Salingerin Siepparia ruispellossa ja tietysti useita virolaisia romaaneja Jaan Krossista Andrus Kivirähkiin.
Lukiolaisten lukulistoilla on mm. Vonnegutin Teurastamo nro 5, Dostojevskin Rikos ja rangaistus, virolaisia romaaneja ja tadaa - Sofi Oksasen Puhdistus. Postimehessä ei ollut kirjalistoja kokonaan, joten en tiedä, kuinka paljon Viron kouluissa muuten luetaan suomalaista kirjallisuutta.
Jutussa kerrotaan, että uusi kirjallisuus-ops pyrkii nostamaan esiin enemmän uutta kirjallisuutta. Tavoitteena on, että koululaiset eivät lukisi peräkkäin vaikkapa Dostojevskia ja Bulgakovia ja typertyisi siten kuoliaaksi, vaan saisivat "pakollisten" klassikkojen väliin lukea myös esimerkiksi Harry Potteria. Varmasti kannatettava suuntaus. Eihän nyt kukaan aikuinenkaan lue alvariinsa pelkästään pönötys-tärkeää kirjallisuutta. Kyllä väliin pitää saada aivot nollaava kioskipokkari, joka sekin yhtä lailla laajentaa kielen ja kirjallisuuden tajua.
Juttua lukiessa aloin miettiä omia peruskoulu- ja lukioaikoja. Olen aina lukenut melko paljon, mutta en muista yhtään, mitä koulussa on luettu. Luettiinko siellä ylipäänsä mitään? Luultavasti kyllä, mutta ei varmaankaan mitään kovin järisyttävää, sillä minulla ei ole yhtään koulussa romaanien lukemiseen liittyvää muistoa. Virolaisesta kirjallisuudesta saatettiin mainita ehkä Kalevipoeg.
Sen kyllä muistan, että mitään Dostojevskiä ei taatusti ollut luettavaksi tarjolla. Enemmän oltiin Susikoira Roi -osastolla.
Vaan se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: tuosta yllä mainitusta Viron yläkoululaisten kirjalistasta en ole lukenut yhtäkään. Tietääpähän taas, mihin pitäisi tarttua.
5 kommenttia:
Meidän piti lukea ainakin seitsemän veljestä ja nummisuutarit lukiossa (90-luvun alussa) Ja minä kyllä muistan, mitä kaikkea piti koulussa lukea, koska lista oli pitkä :)
Terkuin lugeja JKL-st
Ps. Kaipaan tänne juhlallista ensimmäistä koulupäivä, kun taas tuli lähetettyä poika kouluun ilman kukkakimppua ja valkoista kauluspaitaa.
Sofi Oksasen Puhdistus tuli luettua Viron aikoina, ajatuksia herättävä teos.
Koulussa 'ennenvanhaan' luettiin Seitsämää veljestä ja Kalevalaa mm.
Kerroppa tosiaan tuntemuksiasi Virossa asumisesta. Minä taisin sen parin vuoden asumisen aikana ajatella kaiken olevan paremmin Suomessa. No nyt taitaa olla taas edessä paluu sinne. Asennoituminen maahan tulee luultavasti olemaan hiukan toisenlainen - toivon.
Pirkko
Muistan että olen kirjoittanut kirja-arvostelun sekä Punaisesta ponista että Hiiriä ja ihmisiä, mutta tiedän nyt että en ole tajunnut kummastakaan juuri mitään. Minulla ainakin on valtava aukko sivistyksessä klassikkokirjojen(kin) kohdalla.
Meillä Seitsemän veljestä hoidettiin yläasteella jotenkin yhteislukumeiningillä. Käsissäni kuluivat lukion äidinkielen opettajan käskystä ainakin Ilmari Kiannon Punainen viiva, Juhani Ahon Juha ja Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu.
Vapaaehtoisina kirjoina muistan lukeneeni lukiossa ainakin Richard Bachin Lokki Joonatanin ja Agota Kristofin kirjan Iso vihko. (Jälkimmäinen oli muuten todella mieliin syöpyvä lukukokemus. Kirjakaupoista sitä saattaa olla vaikea saada suomeksi, ilmeisesti painos on ollut jo vuosia loppuunmyyty. Kirjastosta sen saattaisi vielä löytää. Suosittelen tarttumaan tähän jos on tilaisuus.)
Kouluaikojaan muisteli L (joka toivoo, että ehtisi joskus lukea muutakin kuin Pilttipurkin etikettitekstejä ja lastenkirjoja)
Kuinka te kommentoijat voitte muistaa noin hyvin lukemanne! Minä en aidosti muista yhtäkään koulussa lukemaani kirjaa. Voin vain veikata, että luultavasti Seitsemää veljestä ja Kalevalaa luettiin, mutta varmaksi tiedän sen, että kokonaan ja ajatuksella luin ne vasta myöhemmissä opinnoissani.
Pirkko - tervetuloa takaisin Viroon! Toivottavasti olo täällä tuntuu toisella kerralla paremmalta. Ja juu, blogissa on lähiaikoina luvassa teksti jos toinenkin ulkosuomalaisen elosta.
Lähetä kommentti