Ensimmäinen syyskuuta on perinteinen koulunaloituspäivä Virossa, kuten myös viime syksynä kirjoitin. Eilen Virossa aloitti koulunsa noin 13 500 pientä ekaluokkalaista, niiden joukossa muuten myös presidenttipari Ilveksen tytär Kadri Keiu.
Syyskuun ensimmäinen on tärkeä päivä. Sitä kutsutaan nimellä tarkusepäev eli viisaudenpäivä tai teadmistepäev eli tietämisen-/osaamisenpäivä.
Ekaluokkalaisille päivä on tietysti erityisen merkittävä, mutta vanhempien oppilaidenkin parissa sitä juhlitaan. Koulupäivä on kaikilla juhlava. Pukeudutaan parempiin, ja koulussa on hieman kevätjuhlan kaltainen päivä puheineen ja musiikkiesityksineen. Päivän päätteeksi voidaan juhlintaa jatkaa perhepiirissä kutsuen kavereita kylään.
Omalle opettajalle kuuluu viedä kukkia. Istuimme eilen iltaa naapurissamme, jossa juhlistettiin heidän perheensä koulunkävijöitä ja pihapiirimme kolmea päiväkotiin lähtenyttä. Naapurin rouva on alakoulun opettaja ja hänellä oli olohuone aivan täynnä kukkia.
Me naapurit veimme mukanamme leivonnaisia. Myös Viron leipomot osaavat iskeä koulujenaloitukseen: tarjolla on aapiskukoin ja hyvän kouluvuoden toivotuksin koristeltuja kakkuja.
Postimees-lehdessä oli tänään juttu ja kuvia eri koulujen juhlista. Jutussa kerrottiin myös, että Tallinnan Järveotsan koulussa on tapa, että lukion viimeisen luokan opiskelijat saattavat kädestä pitäen kouluun uudet ekaluokkalaiset. En tiedä, onko tämä tavallinen tapa muuallakin, mutta kuulostaa minusta tosi kivalta.
Muutoinkin kannatan lämpimästi ensimmäisen koulupäivän huomioimista. Ihan hyvin voisi Suomessakin koulun alkaessa kutsua kavereita ja naapureita kylään ja juhlistaa uuden oppimista.
Mutta kukkia ei Suomessa varmaan voisi opettajalle viedä. Kun ei sellaista tapaa vanhastaan ole, niin toiset tuumaisivat kuitenkin heti, että "mitä tuokin koettaa nuoleskella".
4 kommenttia:
Ihan vaan semmoista, että voisko tätä sun blogia äänestää jossain aivan loistavaksi blogiksi?
Tallinnan kaupunginosa-postitus oli jotenkin niin huippu: asiantunteva ja kiinnostava - mikä ei tietenkään sinua tuntevia edes yllätä, djurnalistiset taitosi tunnetaan kyllä...
Käytiin muuten tiistaina McKylän seutuvilla metsäretkellä: vähän olo marjoja ja kolme haaparouskua.
Hilloviikkoja ja puolukkapäiviä sekä teitä kevyesti ikävöiden,
Väikis
"Jutussa kerrottiin myös, että Tallinnan Järveotsan koulussa on tapa, että lukion viimeisen luokan opiskelijat saattavat kädestä pitäen kouluun uudet ekaluokkalaiset. En tiedä, onko tämä tavallinen tapa muuallakin, mutta kuulostaa minusta tosi kivalta."
Kyllä, tämä on aika yleistä kouluissa täällä. Ei aivan jokaisessa koulussa, mutta monissa kuitenkin.
Yhdyn Väikiksen mielipiteeseen! Tai -piteisiin!
Nuoleskelusta kommentti: veittekö te jotain opettajalle koulun lopussa? Ystäväni mies on alakoulun opettaja, ja hän saa aivan järkyttävät määrät suklaata ja *viiniä* jouluna ja kevätjuhlapäivänä. Jo on aikoihin eletty. Det var bättre förr ja jaarin jaarin! Niin että nykyään taitaa olla toisin päin.
*kiemurtelee*, kiitosta vain, mukava kuulla, jos luettava on edes hetkittäin tolkullista.
Hassua muuten tuon kaupunginosajutun suhteen, siitä on tullut useampikin erityisen positiivinen kommentti. Näköjään ei koskaan voi tietää, onko jokin teksti erityisesti lukijoiden mieleen vai ei. Kirjoittaessa koko ajan harmitti, kun oli sellainen olo, että eipä tässä nyt sano oikein mitään, mutta eihän mulla toisaalta ole mahdollisuutta mitään syvätutkimustakaan ryhtyä tekemään. Vaan kiva, jos edes jotkut siitä tekstistä jotain saivat.
Journalismin kanssa tällä blogilla ei ole mitään tekemistä. Hihasta vetäistyt, vartissa kirjoitetut musta tuntuu -lätinät ovat kaukana journalismista, mutta ehkä tällä kirjoittelulla voin pitää vähän kynää terävänä.
Voi McKylä! Melkein haistan suppilovahverot siellä metsissä! Tämän kesän ja syksyn sadot taitavat tosiaan jäädä köyhiksi, mutta toivottavasti taas ensi vuonna.
Sinä voisit hyvin jatkaa puolukkapäivien ja hilloviikkojen perinnettä ja järjestää juhlat teillä!
(lukijat, jotka ette nyt yhtään tiedä, mistä puhutaan: ei se mitään :))
elle s'ennuie, no olipa hauska kuulla! Hyvä perinne!
I, minä en muista koskaan vieneeni opettajalle mitään. Muistaakseni lukion lopuksi annettiin koko luokan voimin luokanvalvojalle kukkapuska. Koetettiin pelastaa kasvoja sen mitä pelastettavissa oli...
Että oikein viiniä! Kyllä ennen oli paremmin ja on se nyt kumma ja vaarin housut!
Lähetä kommentti