keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Annoskateutta ja hyvää huumorisuonta

Tuo meidän neiti K on kyllä niin mainio tapaus. Kun ikää on jo huimat 11 kuukautta, alkaa pikkuvauva muuttua omaksi persoonakseen. Ja K tosiaan on ihan omanlaisensa.

J on aina ollut hyväntuulinen ja iloinen tenava. Sitä on K:kin, mutta tytössä on vielä jotakin, jota kutsuisin viroksi ilmaisulla "tema on hea huumorisoonega" eli hänellä on hyvä huumorisuoni. K on iloinen jotenkin veijarimaisella tavalla, ja välillä tuntuu, että tytön kanssa voi vitsailla ja hassutella melkein kuin aikuisen kanssa.

Vähemmän toiselle lapselle yllättävästi K osaa jo pitää puolensa, että ei jäisi J:n rymistellessä jalkoihin. Mitä J tekee, sitä pitää K:nkin tekemän. Jos J saa iltapalaksi leipää ja K:lle koetetaan samaan aikaan tarjota puuroa, ei puuronsyönnistä tule mitään. Tyttö messuaa ja pauhaa niin kauan, että hän saa käteensä leivän. Kun J on saanut leipänsä syötyä, voi K palata taas puuron pariin.

Kun alan antaa J:lle ruokailun päätteeksi xylitol-tablettia, rientää K purkin rapinan kuullessaan paikalle. Ja kun J:n joulukalenterin luukkua avataan, K hihkuu jo odotuksen intoa tietäessään, että hänenkin Hello Kitty -kalenterinsa luukku avataan ja hän saa kaivaa kalenterin kolosta suklaakonvehtinsa, josta hän saa pienen murusen.

K oppi lopullisesti kävelemään suunnilleen pari viikkoa sitten, joten talossa on liikettä ihan tarpeeksi. Kaikki kaapit ja laatikostot on tällä hetkellä teippailtu kiinni, sillä pieni tutkija tyhjentää muutoin niiden sisällön lattialle.

K:n mielestä melkein hauskinta on leikkiä piilosta. Mikä tahansa kangaspala veljen alushousuista isoon peittoon sopii siihen, että tyttö kiskoo kankaan päänsä päälle ja kurkistelee sitten kankaan alta. Huippuhauskaa on myös kiivetä sohvalle ja siellä seisoskellessa muksahtaa istualleen, nousta taas ylös, muksahtaa jne.

Kaikkein lumoavin asia on tietysti astianpesukone, jonka tyhjentämisen koetan aina jättää K:n nukkumisaikoihin, sillä tytön avustamisyritykset ovat hieman liian intensiivisiä.

Eipä ole tylsää täällä, ei!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten tutulta kuullostaa! Juuri näin menee meilläkin syömisasiat: I haluaa juuri samanlaisen leivän kuin isosisko O:lla on, muuten seuraa toiseen maailmansotaan verrattava meteli.
Xylitol-tablettirasian aukaisu saa aikaan kiihdytyksen, josta formulakuskit olisivat kateellisia (tämä tapahtuu konttausasennossa, I ei kävele kuin tukea vasten). Ja ihan totta, piilonen on paras leikki! Toisiksi parasta on muksahdella sängyssä tai sohvalla kumoon. Jos joku kysyy mitä juuri vuoden täyttäneelle I:lle kuuluu, annan linkin tänne blogiin, lukekoot täältä! L (se AI)

S kirjoitti...

Hee, olipa hauska kuulla! On tosiaan kovin samanlaiset kuviot teillä ja meillä.

Nauti konttaavasta tytöstä. Tuo kävelijä on jo aika vauhdikas ja ehtii ja ylettyy nopeasti ja sujuvasti kovin moniin paikkoihin.

Kovasti onnea I:lle ensimmäisestä vuodesta! Hassua, että lapsemme ovat niin kovin saman ikäisiä, mutta silti I on K:ta vuoden vanhempi.

Related Posts with Thumbnails