Helppohan sitä on omaa lastaan kehua, mutta kyllä tuo K on välillä niin kertakaikkisen hellyttävä.
Kuten esimerkiksi tänään. Luin lapsille sohvalla kirjaa, kun K lähti seikkailemaan muualle. Hetken päästä K kiipesi takaisin sohvalle mukanaan lastenlaulukirja. Tyttö piti sitä käsissään nurin päin, alkoi huojua puolelta toiselle ja sitten aloitti hyminän ja jokeltelun omalla kielellään. Hän selvästikin lauloi. Emmää kestä!
Jos ei hellyttävää, niin lähes koomista on sen sijaan K:n ruokahalu. Näyte tältä illallta:
- klo 18.30 tytär syö suuren läjän makaronia, pari isoa lusikallista raejuustoa ja kunnon paksun siivun hirvenpaistia
- klo 19.30 tytär toistaa edellisen, tosin ei raejuustoa tällä kertaa, mutta hirvenlihaa noin kolme kertaa enemmän kuin tunti aiemmin. Ai niin, ateriaan kuului myös leipäsiivu.
- klo 20.30 tytär syö ison lautasellisen maitoon keitettyä puuroa kera hedelmäsoseen
Pinnasängystä kuului äsken ennen nukahtamista tyytyväinen "röyh".
5 kommenttia:
Vaan ajattelehan, kuinka ihanaa on, että just se oma lapsi on kaikkein suloisin! Kamalalta tuntuis, että se naapurin Veeti tai Vilma on se ihanainen kullannuppu ja oma pentu joku hirveä rääkyvä räkänokka, jota vaivoin sietää silmissään.
Meillä toveri T (1v5kk) kömpii aina aamuisin viereen ja mönkii siinä aikansa. Tänä aamuna hän totesi (ilmeisesti turhan uneliaalle) äidille: "Heiää" ja tunki samalla naamaansa kiinni nenääni. Viime päivinä on ilmaisuvalikoima kasvanut muutenkin vauhdilla ja ensimmäiset kaksisanaiset ovat ilmaantuneet. Vaan olisit kuullut, kun yhtenä iltana lastenohjelman alkua piti odottaa kaverin mielestä liian kauan: "Kakko-ei! kakko-ei! kakko-ei! hän huusi ylen loukkaantuneena.
Ja on isommistakin iloa, isoveikka S kysyi eilen nukkumaan mennessään. "Eiks niin että 72 on tosi paljon, saman verran kuin maapallo painaa?"
On teidän neiti muuten aikamoinen suursyömäri! Mutta hyvä kun maistuu! Meillä on pikkuveli selvästi enemmän kotletti-tyyppiä kuin esikoinen, jolta meinaavat pyjamahousut pudota päältä, kun kaveri on hoikka poika muutenkin ja nyt vielä venähtänyt yhtäkkiä pituutta.
Kallistades,
Väikis
Hihii! Kiva kuulla K:n kuulumisia! Taitaa K olla isin tyttö :)
Sitä Paimion geenistöä tuntuis olevan liikkeellä.
Niin ja sitä vielä, että olis se kumminkin vallan virkistävää vaihtelua, jos ees kerran kuulis jonkun äidin sanovan omasta (vauvaikäisestä) piltistään, että "on se vaan niin hele**tin ruma ja tyhmä toi mun kakara" tai jotain muuta vastaavaa.
Enpä kumminkaan pidättele hengitystä tätä odotellessa.
Väikis, juu, kaikista hermonmenetyksistä huolimatta nuo tenavat jäävät silti aina plussan puolelle, joten sallittakoon nämä suloisuuden ihastelut.
Voi apua, T on 1 v 5 kk ja jo puhuu tuolla tavalla! Mietin vain, että K ei vielä kauheasti sanoja muodosta. Ei sillä, että pitäisikään, mutta tuntuu niin hurjalta, että ehkä jo muutaman kuukauden päästä niitä alkaa tulla.
Meillä nämä kummatkin ovat enemmän niitä kotletteja. Ei ole ollut balleriinageenejä tarjolla, enemmän tuota hämäläistä pellonraivaajaa vain.
I, K on kyllä mainio tapaus, pitäisi kertoilla hänestä enemmänkin. Ja isin tyttö, ehdottomasti, monellakin tapaa.
Anonyymi, minkäs sille mahtaa :)
Anonyymi, onneksi meidän äitien ajatuksia ei voi kuulla...
Lähetä kommentti