Voin kertoa, että rinteessä sai aivan a-luokan vauhdit ja kokemus oli todella hauska (eritoten K:n pikkuruisella istumapulkalla laskeminen...). Laululavan pulkkarinteen nettisivut ovat tässä.
Menkää ihmeessä rinteeseen hurjastelemaan, jos mahdollisuus on. Näin hulppeassa ja omalla tavallaan todella ainutlaatuisessa paikassa harvemmin pääsee stigalla päästelemään. Me olimme mäessä lauantai-iltapäivänä eikä väkeä ollut ruuhkaksi, joten ei tarvinnut koko ajan pelätä telovansa rinteessä pienempiä.
Ja tosiaan, rinteessä voi myös lasketella ja lumilautailla. Varsinaisista Alpeista ei tässä tapauksessa ole kyse, mutta esimerkiksi juuri lautailun alkeiden opetteluun paikka luultavasti sopii hyvin. Hiihtohissikin rinteestä löytyy! Mutta huomio erityisesti lapsiperheille: vessoja ei ole eikä mitään kahvilapalveluja.
Tallinnan laululavan maisemissa on jotakin juhlallista ja jotakin hyvin virolaista, varsinkin kun muistaa, millaista siellä oli laulujuhlien aikaan. Siksipä en voinut välttää kiusausta kiivetä laulukaaren alle, ylimälle riville. Se käy kuntoilusta. Kun sinne laulaja kiipeää ennen esitystä, saa toivoa, että ennen kapun käsien nousua on vähän aikaa tasata pulssia.
Ylhäältä kuvasin pienen videopätkän näkemästäni. Ensi yön Oscar-gaalassa tuskin vieläkään kilpailen Kuninkaan puheen kanssa samassa sarjassa, mutta tulipahan taltioitua tämä talvinen paikka ja maisema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti