Urautunut

Eilen kirjoittelin, kuinka jalan ja lastenrattaiden kanssa liikkuminen on ollut tänä talvena hieman työlästä. Autolla siis on menty aika paljon, mutta onhan siinäkin omat keliin liittyvät eksotiikkansa.

Sekä viime että tänä talvena Tallinnassa on ollut hillittömästi lunta, mutta tämä talvi on tuonut mukanaan autoiluun vielä uuden lisän: aivan järkyttävät urat tiessä.

Pari viikkoa sitten ilma lauhtui pitkän pakkaskauden jälkeen ja sitten pakasti taas. Tämän seurauksena hyvin suuressa osassa Tallinnan teitä (joita siis on aurattu hyvin satunnaisesti) on ennen näkemättömän syvät urat. Tavallinen näky näinä päivinä on auto, joka ajaa tiellä vinottain, kun eturenkaat ovat urista pois, mutta takarenkaita ei saa nousemaan ylös millään. Joihinkin paikkoihin on syntynyt urien lisäksi hurjia kuoppia, joten jokusenkin auton pohjapanssari on saanut kärsiä kovia. Lumen kapeiksi kutistamilla teillä saa olla tosi tarkkana, ettei vastaantulija urien takia tee yllättävää hyppäystä omaan kylkeen. Tiejyrsimiä tarvittaisiin joka paikassa kipeästi.

En haluaisi valittaa pitkästä talvesta, sillä se on ollut kunnollinen, luminen kylmä talvi, niin kuin pitääkin, mutta vähitellen alkaa ihminen kevättä odotella. Onneksi päivät ovat pidentyneet, aurinkokin on välillä tullut esiin ja talitintit aloittaneet mekastuksensa.