keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Havaintoja ensimmäiseltä kokonaiselta USA-päivältä

Wuhuu, kirjoitan tätä omalla koneellani! Pienen Hollannin-kierroksen tehneet matkatavaramme saapuivat eilen illalla ja kaikki asiat vaikuttavat olevan ihan ehjinä. Ainoastaan lastenvaunut eivät ole vielä tulleet, mutta kyllä niitä ilman selvitään.

Aikamoisessa aikaeropökkyrässä tässä on, vaikka toisaalta 10 tunnin aikaeroon sopeutuminen on mennyt ehkä mukavammin kuin kuvittelin. Mutta välillä väsymys humahtaa päälle ja sitten täytyy vain koettaa sinnitellä uupumuksensa ja kärttyisyytensä kanssa.

Lapsillakin on tietysti järjestys hieman sekaisin. J on käynyt isänsä kanssa varhaisaamiaisella eilen ja tänään suunnilleen viideltä aamulla ja K:n yöunet ovat olleet kovin katkonaiset. Mutta tämä oli tiedossa ja sen kanssa eletään. Eiköhän viikon mittaan ala elämä asettua paikkaansa.

Eilen (kirjoitan tätä siis täkäläistä aikaa keskiviikkoaamuna noin klo 8) tiistaina tuli jo ihmeteltyä monta uutta asiaa. Ensinnäkin - asunnossa, jossa toistaiseksi asumme, on kaasuhella. Pelonsekaisin tuntein sitä aamupäivän katselin ja sitten myöhemmin totesin, että ruokaa täytyy laittaa, joten nyt sitä vain käytetään. Tällaiseen dramaattisuuteen ei tietenkään olisi ollut ollenkaan tarve, sillä kaasuhella toimi niin, että väännetään nupista sopiva lämpö ja se on sitten siinä. T juuri onnellisena paistoi kaasuhellalla ensimmäisen aamiaismunakkaan.

Kävimme illalla Safeway-kauppaketjun liikkeessä ruokaostoksilla ja siellä minun piti jo hieman tehdä intohyppyjä ja päästellä riemunkiljaduksia, kun juoksentelin ympäri hedelmä- ja vihannesosastoa. On meinaan valikoimaa! Minä törmäilin päin kaupan seiniä innon lisäksi myös siksi, että ostoskärryissä vain eturenkaat olivat sellaiset joka suuntaan kiertyvät. Oli vähän erilaista kurvailla kuin suomalaisilla tai virolaisilla kärryillä. Ja ostoskärryissä oli juomamukiteline... Kassalla olin tietenkin tumpula ulkomaalainen, kun en jännitykseltäni meinannut tajuta, miten korttien ja allekirjoitusten kanssa toimitaan.

J on ihmetellyt tummaihoisia ihmisiä. Se alkoi jo lentokentällä, kun joku virkailija oli musta ja J hoksasi, että "se oli ihan musta setä". Tajusimme, että poika on asunut koko ikänsä Virossa, jossa mustan ihmisen näkeminen on todella harvinaista. Täällä hän on parissa vuorokaudessa nähnyt mustia enemmän kuin aiemmin yhteensä ja se on selvästi ollut kovin kiinnostavaa.

Hieno yksittäinen hetki sattui eilen parvekkeellamme, kun meitä tuli morjestamaan pieni hohtava lintu, joka tarkkaili meitä pysyen paikoillaan ilmassa vimmatusti räpytellen. En tietääkseni ole koskaan nähnyt kolibria luonnossa, mutta minusta se näytti siltä. Äsken hieman googlasin asiaa ja nähtävästi on ihan mahdollista, että lapset ja minä kohtasimme jonkin kolibrilajin, sillä kyllä niitä vaikuttaisi Kaliforniassa olevan.

Vaan nyt päivän toimiin. Ihan ensimmäiseksi saa kaivaa puhtaat vaatteet matkalaukusta. Parhautta.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hassua, juuri eilen O kommentoi telkkaria katsoessaan: "kato, ihan musta naama". Sitten keskustelimme kuinka joidenkin ihmisten iho on vaalea, toisten musta, joidenkin ruskea tai kellertävä. Tämän jälkeen O kyllä jatkoi: "ja joidenkin iho on sininen". Raportoitko, jos sinisiäkin miehiä näkyy, niin voidaan omin silmin tulla niitä ihmettelemään? L

Anonyymi kirjoitti...

Ja samalla voimme katsastaa kolibrit, lajeja on siellä useita. L

Sussu kirjoitti...

Kolibreja on täällä ihan pilvin pimein! Niillä on semmoinen jännä tapa että ne kiinnostuvat joistain ihmisistä. Meillä on yksi tuttavan mies joka on hirmuisen iso ja pitkä ihminen, ja sen pään ympärillä pyörii aina joskus kolibreja ihmettelemässä. Ollaan päätelty että varmaan ne luulevat häntä joksikin puulajiksi.

I kirjoitti...

"riemunkiljahduksia hedelmä- ja vihannesosastolla" S?? Niin se maailma muuttuu :)

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn tuohon I:n ihmettelevään kommenttiin, vaikka olenkin kateudesta vihreä. ;-) T Jäkestä

S kirjoitti...

L, vannon, että ilmoitan sinisistä miehistä välittömästi! Ja vaikkei niitä näkyisikään, niin tervetuloa silti tänne kolibreja katselemaan!

Sussu, tämä oli hauska tieto, täytyypä seurata! Oli aika veikeää, että ne tulivat niin lähelle ja selvästi kattelivat, että mitäs tyyppejä parvekkeella oikein on.

I ja T, tää on tää henkinen kasvu, kattokaas :D Täsmennetään nyt vielä, että hedelmiä olen aina syönyt paljon ja kaikkia, mutta vihannesosastolla olen parin viime vuoden aikana käynyt läpi melkein aikuiseksi kasvun. Tosin mm. kurkut, paprikat ja maissit jätän edelleen jäniksille.

Related Posts with Thumbnails