lauantai 19. maaliskuuta 2011

Voi Pyhä Andreas, olethan hiljaa

Olen useammankin kerran todennut ääneen, että minähän en sitten koskaan muuta asumaan alueelle, joka on mannerlaattojen rajojen lähellä. Kun perhe alkoi kasvaa, vakuutin yhä pontevammin, että jälkikasvuani en varmasti vie maanjäristysherkille seuduille.

Ja kuinka sitten kävikään: olemme muuttamassa suoraan San Andreaksen siirroksen päälle ja vielä ihan vapaaehtoisesti.

Ihminen on siitä veikeä olento, että vaikka esimerkiksi maanjäristykset ovat sataprosenttisen varma asia, niin silti homo sapiens ihan lunkisti asustelee alueilla, joissa katto voi romahtaa niskaan. Jos ihmiset miettisivät maanjäristysten tai muiden äärimmäisten luonnonilmiöiden vaaraa koko ajan, ei esimerkiksi Kaliforniassa, Islannissa tai Japanissa olisi enää aikoihin asunut ketään.

Kaikenlaisiin asioihin voi elämässä varautua, ja sitten on niitä juttuja, joille ei vain voi yhtään mitään. Omat valinnat tietysti ratkaisevat, kuinka paljon riskejä elämäänsä päästää. Tupakoitsija tietää hyvin harrastuksensa vaarat, formulakuski samoin ja myös ulkosuomalaisperhe, joka muuttaa vakaan mannerlaatan keskeltä huomattavasti vilkkaamman vulkaanisen toiminnan lähistölle. Ihmiset vain tekevät jossakin kohtaa ratkaisun luottaa tuuriinsa, ja sitten täytyy toivoa, että sitä riittää.

Meidän perheemme lempilauseita on se, että "onni suosii hyvin valmistautunutta". Tämä pätee niin isoihin kuin pieniinkin asioihin. Esimerkiksi muuttovalmistelut koetamme tehdä parhaan taitomme mukaan, jotta kaikki sujuisi erityisesti lasten kannalta mahdollisimman kivuttomasti. Kun Kaliforniaan pääsemme, voi olla aika opiskella esimerkiksi sitä, millainen tarvikepakkaus kotona olisi syytä olla siltä varalta, että rytisee eikä sähköä, vettä ja ruokaa ole saatavilla. Ensiaputaidotkin on hyvä päivittää (siihen ei tietenkään tarvitsisi maanjäristysuhkaa).

Silti kallioperän liikkeitä enemmän minua edelleenkin pelottavat Tallinnan liikenteen satunnaiset kaaharit tai se, että liukastun suihkussa ja kajautan takaraivoni viimeisen kerran Orakseen.

Ilman riskejä ei oo hailaitseja, sanoi Nykäsen Mattikin.

Japanin kansalle toivon äärettömän määrän hyvää ja voimia käsittämättömän kauheassa tilanteessa.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Noista vaarallisten paikkojen asukeista - näyttää siltä, että eniten vaurautta ja eniten luovuutta on maantieteellisesti siellä missä elämässä joutuu miettimään muutakin kuin sitä kummalta kyljeltä herää seuraavaan työttömyystukipäivään. Outi Nyytäjä kehui meikäläisiä viattomiksi, suojassa eläjiksi. Tuossa voi hyvinkin olla perää. Tälläisiä Suomen länsilaidalta pohti Iso-J

Anonyymi kirjoitti...

Kotivara on oikeesti kätevä juttu! Martatkin on sitä vuosikymmeniä opettaneet. Antaa selviytymisvalmiutta jo Saarioisten lakkoon, pieniin sähkökatkoihin ja kai vähän maanjäristyksiinkin.

Tuolla survivalismi-foorumilla on vinkkejä pienen ja suuren mittakaavan hätätarvikevarannosta. Jokainen itse harkitkoon tarvitseeko ostaa omaa sähköaggregaattia, mutta esim. taskulampun toki vois sijoittaa mielummin sängyn viereen kuin siivouskaapin perukoille. Hitsi, itselläni on jopa tuo viimeksi mainittu tekemättä.

http://survivalismi.com/

L ja pojat

Anonyymi kirjoitti...

No, sattuuhan noita maanjäristyksiä täällä koto-Suomessakin. Eilen tuli sellainen ihme koettua, että lattia heilui, ikkunat helisivät ja Asterixin tavoin luulin, että nyt putoaa taivas tai vähintäänkin katto niskaan. Eikä se ollut kuin 2,7 magnitudia Richterin asteikolla! Meillä ei sentään seinät halkeilleet, kuten kuulemma episentrumin päällä Mäntsälässä. Mutta jos se yhtään lohduttaa, niin taloustieteilijöiden mukaan kokonaistaloudellisesti mannerlaattojen päällä asuminen tuo suuremmat hyödyt kuin mitä yksi jättimäinenkään järistys voi saada aikaan. Yksilön näkökulma saattaa tosin olla hieman erilainen... T. T & M Jäkestä

Madde kirjoitti...

Hei, sain vinkin blogiisi juuri. :) Kuinka jännää, itse asun vielä parin kuukauden verran Tallinnassa ja suuntana on myös Kalifornia. Miehen perässä Losin lähettyville muutan. (Ja talvi on odoteltu ja täytelty papereita ja kuukauden päästä toivottavasti ollaan tämän asian kanssa vihdoin valmiita.) Jäänpäs seuraamaan miten teidän elämänne lähtee sujumaan, itse seuraan pian perässä. :)

S kirjoitti...

J, kyllähän pieni arvaamattomuuden elementti varmasti pitää ihmistä vähän enemmän varpaillaan. Tässä sitä kohta pääsee harjoittelemaan!

L, Martat on tässä loistava ja moni muu yleishyödyllinen järjestö. Minä en tulisi toimeen ilman Marttojen nettisivuja, josta käyn tarkistamassa neuvot kaikkeen mahdolliseen.

Yksi hyvä on tietysti Maanpuolustuskoulutus ry, jonka kurssivalikoimasta löytyy kaikkea mahdollista suunnistuksesta suurten joukkojen muonitukseen.

Meillä onneksi tuo aviomies on varsin huolehtivainen näissä hätävarajutuissa ja esimerkiksi taskulamppuja meillä on vähän joka paikassa ja aina matkassa mukana.

T ja M, no huh, johan oli! Tuo on sarjassamme asioita, joita ei todellakaan osaisi odottaa. Varmaan aika omituinen tunne. Hee, ja kommentti kokonaistaloudellisesta hyödystä liittyy vähän tuohon yllä olevaan J:n kommenttiin. Ehkä siellä laattojen reunoilla osataan todella pistää pyörät pyörimään.

Madde, no jopas, tervetuloa! Ja onpa todella sattuma, että Tallinnassa on toinen suomalaisnainen samankaltaisessa tilanteessa, hauskaa! Talven odottelu ja papereiden täyttely kuulostaa kovin tutulta. Tsemppiä valmisteluihin ja tervetuloa perässä!

Related Posts with Thumbnails