Kohta kaksi kuukautta Yhdysvalloissa eloa on takana. Meidän J:llemme muutto on ollut melkoinen myllerryksen paikka, eikä vähiten uuden kielen takia.
Alkujännitys tuntuu alkavan helpottaa ja parin viime viikon aikana J on selvästi alkanut työstää kieliasiaa päässään enemmän. Hän käyttää leikeissään yhä useammin omaa "englantiaan" ja kyselee meiltä aikuisilta, mitä erilaiset asiat ovat englannin kielellä. Aika paljon hän on jo käyttänyt helppoja tervehdyksiä kuten "hi" ja "bye-bye".
Mutta tänään tapahtui ensimmäisen kerran pieni iso asia: J vaihtoi kielen suomesta englanniksi, kun tajusi, että keskustelukumppanille pitääkin puhua toista kieltä.
Naapurin rouva oli ojentamassa J:lle asfalttiliitua. Rouva sanoi englanniksi "ole hyvä" ja minä kysyin J:ltä, mitä rouvalle vastataan.
J aloitti "kiit...", veti henkeä ja sanoi "thank you".
Pieni yksittäinen tapaus, mutta tuntui sillä hetkellä aika isolta. J:n päässä käy melkoinen ratasten kolina, kun kielipalikat alkavat liikkua paikoilleen. Poika on myös ylittänyt hurjan rohkeusmuurin, kun uskaltaa kieltä tuolla lailla tietoisemmin käyttää.
****
J:n ja K:n kuulumisista en ole kirjoitellut pitkään aikaan mitään pidempää. Tulossa on! Nyt kuitenkin aion lukea viime hetken pänttäykset täkäläisen ajokortin kirjalliseen kokeeseen. Siitäkin lisää aikanaan. Katsotaan, meneekö koe kerralla läpi.
4 kommenttia:
Sama meillä... 3 vuotta, 3 kieltä. Onneksi tytär on tottunut jo siihen, että aina on 2 kieltä käytössä, joten se on hänelle normaali tila. Tosin ei vielä 9 kk saksalaisessa Kindergartenissa olon jälkeen se kieli sujuvasti tule. Mutta mietin äitinä, teenkö karhunpalveluksen, stressaako se muksu koko ajan tällä kieliasialla....
Voi tietäisitpä, kuinka minäkin olen melkein unettomia öitä viettänyt sen takia, kun mietin, onko lapsipolo aivan sekaisin ja stressissä näiden kielijuttujen takia. Niin tuttu tunne!
Hyvin kyllä sanottu tuo, että meidän kolmevuotiaillemme eri kielien käyttö on normaali tila, joten eivät he sitä ehkä niin mieti. Koetan vain hokea sitä, että kun pidetään äidinkieli vahvana, niin muut kielet tulevat ajallaan ja tarvittavassa määrin perässä.
Miksi pitää blogia jos ei uskalla käyttää edes etunimiä. Tuskin ne teidän nimet nyt niin erikoisia on että googlaamalla ihmiset heti pahoissa aikeissa löytäisi. Omituisia tällaiset naikkoset joilla on pakko blogata muttei kuitenkaan uskalleta kertoa Mitään. On mukava lueskella ulkosuomalaisten kommelluksista mutta tällainen pieni ärsyttävä fipstaakkeli nakertaa niin paljon ettei viitsi edes lisätä suosikkeihin. Ei kannata kuitenkaan vainoharhaiseksi alkaa, tai sitten on parempi jättää myös bloggaaminen. Jos joku tietää jo kirjaimet, saman pahan sillä aikaan saa.
Anonyymi, kiitos kommentistasi. Kiinnostava kuulla, että nimikirjaimien käyttö tuntuu tuollaiselta. Onneksi kenenkään ei ole mikään pakko seurata itseään ärsyttävää blogia saati laittaa sitä suosikkeihin. Toivottavasti sinäkin löydät muita ulkosuomalaisten blogeja, joissa on vähemmän ärsyttäviä piirteitä.
Lähetä kommentti