keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kokolattiamaton puolustuspuhe

Aikanaan yläasteen päätteeksi olin luokkaretkellä Englannissa. Sieltä jäi mieleen mm. isäntäperheen kylpyhuoneen kokolattiamatto, jonka muistan ylettyneen aivan kylpyammeen alareunaan asti ja joka tuntui teinistäkin aivan äärimmäisen älyttömältä.

Olen nyt asunut kohta kaksi ja puoli kuukautta kodissa, jossa on kokolattiamatto. Täytyy heti täsmentää, että sitä ei onneksi ole keittiössä eikä kylpyhuoneissa. Mutta muutoin kotimme lattiat ovat pehmeän, beigenvärisen maton peitossa portaita myöten.

Aluksi en ollut kovin riemuissani asiasta, mutta nyt on pakko myöntää, että on siinä puolensa.

Ensinnäkin 1- ja 3-vuotiaiden kanssa on todella kätevää, että asunto on kauttaaltaan pehmeälattiainen. Kun täällä koko ajan kuitenkin kolisee päitä ja muita ruumiinosia vauhdin tuoksinassa päin kulmia, niin on hyvä, että edes lattia ottaa pehmeästi vastaan. Erityisen hyvä asia pehmeys on portaissa. Pehmeällä lattialla on myös hyvä harjoitella kuperkeikkoja ja painia isän kanssa.

Aikuisen jalallekin on kiva, että joka paikassa on samanlainen pehmeä alusta, joka ei luista alta ja johon ei voi kompastua. Eikä tarvitse miettiä, pitäisikö viedä mattoja tampattavaksi. Kun ei voi, niin ei voi.

Itse asiassa noihin em. syihin liittyen totesin T:lle, että kun me saavumme eläkeikään, tulee kotiimme (joka siis on siellä Kreikassa, skootterivuokraamomme kupeessa) ilman muuta asennuttaa kokolattiamatto. Sehän on vanhukselle varsin mukava jalanalunen. Matalammalle nousevan askeleen alla ei tosiaan tarvitse pelätä liukastumista eikä mattoihin kompastumista ja jos kuitenkin kaatuu, niin onpahan osteoporoottisilla lonkkaluilla edes jotain pehmeää alla. Samoin tunnollinen vanha emäntä/isäntä voi surutta jättää matontamppauksesta huolehtimisen ja lattioiden pesemisen, sen kuin vain imuroi (ja mieluusti jättää senkin nuoremmilleen).

Mutta vaikka hyviäkin puolia kokolattiamatossa on, en silti sitä itse asentaisi, en ainakaan tässä elämänvaiheessa. Pienten lasten kanssa saa olla koko ajan sydän syrjällään, mitä matolle kenties päätyy. Lemmikin kanssa eläviin perheisiin kokolattiamatto olisi minusta täysin käsittämätön valinta - kuka niitä sisäsiistiksi opettelevan koiranpennun jätöksiä mattoon haluaisi?

Vähän myöhemmin elämässä kokolattiamatto voisi olla vaikkapa makuuhuoneessa tai muussa paikassa, jossa ei rampata ulkokengät jalassa kovin paljon. Ja kuten sanottu, reilusti vanhempana voisi sitten siirtyä kokonaan pehmustettuihin huoneisiin - mikä tietysti on höpertyvälle muutenkin ihan hyvä vaihtoehto :)

Kun metsästin lisätietoa kokolattiamatolle sopivista puhdistusvälineistä, päädyin Ylen sivuilla olleeseen juttuun, joka tiesi kertoa, että kokolattiamatot ovat Suomessakin taas yleistymässä ja niiden laatu on ihan muuta kuin vaikkapa 1970-luvulla.

Eräs huvittava piirre kokolattiamatossa on sen hiljaisuus: sekä mies että lapset ovat yllättäneet minut jo lukuisia kertoja ilmestymällä äänettä selkäni taakse. Nykyään koetankin muistaa olla varovainen, että en käänny äkkiä ja teilaa esimerkiksi K:ta, joka on ilmestynyt jalkojeni juureen.

Ja nyt on sitten nähty tämäkin päivä, että kirjoitan postauksen kokolattiamatoista... Alkaisi olla minunkin aika lähteä päivätöihin täältä hellan äärestä.

4 kommenttia:

heini kirjoitti...

Meidän nykyisessä asunnossa oli (ja on edelleen) edellisten asukkaiden jäljiltä kokolattiamatto yhdessä paikassa: tuulikaapissa. Kuulostaa ihan järjettömältä, mutta on oikeastaan aika kätevä, koska siihen jää kaikki hiekka kengistä eikä sitä niin sitten kulkeudu sisään. Se on tosi tumma, eli tarhat ei siitä kummoisemmin loista. En tiedä, laittaisinko ite tuulikaappiin kokolattiamattoa, mutta kun tuo nyt tuossa sattuu olemaan, niin olen oikeastaan ihan tykännyt.

Suski kirjoitti...

Mulle taas on muistunut mieleen, mitä haittoja siitä on. Meillä nimittäin on työpaikalla kokolattiamatto. Se kuluttaa ihan hirveesti. Pidän käsilaukkua siellä lattialla ja nyt olen huomannut laukun olevan lähes puhki jokaisesta kulmasta. Kuljen toimistossa sukkasillani, joten kaikki sukatkin ovat melkein puhki pohjasta.

Muistan, kun lapsena aina kaikki housut meni ihan värittömiksi polvista, kun kontattiin ja leikittiin kokolattiamatolla. Pehmeä ja toisaalta kyllä siivoomisen kannalta kätevä, kun ei tarvi liikkuvia mattoja yrittää imuroida. =)

S kirjoitti...

Heini, näin juuri, siinähän se voi ihan hyvin toimia. Vähän minua hirvittää, mitä kaikkea siihen ehtii loskakeleillä imeytyä, mutta jos mattohomma muutoin toimii, niin sitten se toimii.

Suski, kappas! Tämä oli kiintoisa kuulla. Jotenkin haluaisin uskoa, että tuo riippuu aika tavalla maton materiaalista. En ole mitään tuollaista huomannut esimerkiksi täällä meillä. Täytyypä seurailla!

Suski kirjoitti...

Voipi olla, että jos se on jotain pehmeää pitempinukkaista materiaalia niin ei ehkä kuluta. Pitääpä kysellä siskoltakin, sillä on Englannissa kans kokolattiamatto, myös portaissa sielläkin. =)

Related Posts with Thumbnails