Kaivoraivo

Alan tosissani pelätä tyhjiä tontteja. Juu, tontteja, niitä tyhjiä maalänttejä, joihin ei ole vielä rakennettu mitään.

Talvella 2008 tuolloin vielä elossa ollut koiramme I tipahti tyhjällä tontilla kannettomaan kaivoon, josta elukan jollakin ihmeen tavalla sain kiskottua pois. Adrenaliini on kummallinen asia.

Pari viikkoa sitten olin lasten kanssa pihalla ja kävelin kotitiemme vartta, jossa on yksi tyhjä tontti, jossa monet lapset käyvät lumessa leikkimässä ja koirat juoksemassa.

Yhtäkkiä J huusi minua ja pyysi katsomaan jotakin kummallista asiaa. Ja mikäs se siellä: kanneton kaivo.

Minulla ehti käydä sydän polvissa ja kaikissa muissakin raajoissa säikähdyksestä. Kummatkin tenavat makasivat maassa reiän äärellä ja ihmettelivät, mikä se on. Kiittelin J:tä vuolaasti siitä, että hän oli reiän huomannut ja sanoi siitä minulle.

En tiedä, mikä kolo varsinaisesti oli kyseessä, sillä mikään supersyvä se ei ollut, ehkä rapian metrin ja luonnollisesti sinne oli jo aika monta roskakassia ehditty tyhjentää. Niin syvä se silti oli, että pientä ihmistä sattuisi, jos sinne tippuisi.

Kiukkua täynnä vein lapset kiireesti kotiin ja aloin selvittää, mihin asiasta voi ilmoittaa. T arveli, että mupo, munitsipaalpolitsei, on oikea kohde. Mupo on täällä jonkin sortin kaupungin oma järjestyksenvalvoja, jotakin poliisin ja tavallisen vartijan väliltä.

Lähetin mupolle viestin kuvan kera ja kerroin tilanteen.

Pari päivää myöhemmin sain vastauksen, jossa kerrottiin, että kiinteistön omistaja on vastuussa tonttinsa kunnossa ja että mupo ottaa yhteyttä ko. tontin omistajaan.

Olin iloinen vastauksesta, mutta arvelin myös, että hyvässä tapauksessa tämän vuosituhannen lopussa saattaa jokin styroksilätty reiän päälle tulla.

Mutta kas vain, joku jossain on sentään vastuuntuntoinen. Muutama päivä sitten kaivon päälle oli ilmestynyt kunnon jykevä betonikansi niin kuin pitääkin.

Meillä kävi hyvin. Toisin on niillä valitettavan monella ihmisellä, joita Virossa vuosittain kannettomiin kaivoihin tippuu ja kuolee. Tällaisissa asioissa huomaa, että täkäläisen yhteiskunnan järjestäytymisessä on vielä vähän parantamisen varaa.