Talvihorros

Jo vain on riittänyt kylmää täällä Tallinnan suunnassakin. Vaaliviikonloppu meni täysin kotihorroksessa, jonka aikana pistin nenäni ulos ovesta kerran. Kotimme vesiputket jäätyivät vähän joka suunnasta, ja koko ajan sai olla jotakin paikkaa sulattelemassa ja jotakin tarkastamassa. Tänään onneksi mm. pyykinpesukoneen vedet heräsivät henkiin, joten olen saanut pienennettyä pyykkivuorta.

Moni on kysynyt, miltä tämä on tuntunut Kalifornian jälkeen.

Olen vastannut rehellisesti, että oikein hyvältä. Kaikki tosin kohottelevat kulmiaan epäuskoisesti: "Joo, joo, niinhän sä nyt sanot."

Vaan ihan aikuisten oikeasti - talvi tuntuu vallan mainiolta. Piilaakson ilmasto oli mahtava. Ei liian kuuma, ja marras-joulukuun säät olivat suomalaiselle todella mukavat.

Mutta niin paljon ainaisen kesän ystävä en ole, ettenkö kaipaisi välillä vaihtelua ja ilman raikkautta. 30 pakkasastetta on turhan raikasta, mutta kyllähän senkin kestää, kun tietää, ettei sitä kuukausikaupalla jatku.

Niin, helppohan se on kestää, kun sai elää kurjimman, pimeän, lumettoman loka-joulukuun valoissa ja väreissä ja tulla suoraan kirkkaaseen talveen. Ymmärrän nyt entistä paremmin niitä pohjoisen asukkeja, jotka lähtevät talvikuukausiksi jonnekin aurinkoon. Samoin voisin minäkin ilman muuta tehdä toistekin.

Olemme ottaneet lasten kanssa (siis minä ja lapset, T palasi töihin heti pari päivää muuton jälkeen) nämä ensimmäiset viikot Tallinnassa kaikin tavoin rauhallisesti. Päivät ovat menneet kotihommien ja ulkoilun parissa. Se on ollut erittäin tietoista. Nyt annamme lasten asettua omassa tahdissaan tähän maisemaan. Kaikki on mennyt hyvin ja lapset tuntuvat olevan reippain mielin.

Aika huimalta kyllä tuntuu se, että J ja K leikkivät edelleen hyvin paljon keskenään englanniksi. En toki kuvitellutkaan, että se kahdessa viikossa mihinkään katoaisi, mutta on vain niin hassu ajatus, että tässä me olemme, suomalainen, Virossa asuva perhe, jonka lapset leikkivät englanniksi. Minusta on hetkittäin tuntunut jopa siltä, että K on oppinut enemmän englantia täällä ollessa, sillä hän käyttää sitä nyt tosi paljon. No, se taitaa johtua siitä, että olen heidän kanssaan tällä hetkellä tauotta ja kuulen koko ajan, mitä tyttö pulisee.

Kaiken kaikkiaan on todella kotoinen olo olla Virossa taas. 10 kuukautta muualla on näköjään niin lyhyt aika, että ei siinä kovin kauas ehdi etääntyä. Hetkittäin tulee epätodellinen olo: oltiinko me tosiaan tässä välillä jossain?

Olemme me olleet. Tänään huomasin keittiöhommia tehdessä yhtäkkiä ajattelevani, että pitäisi käydä ostamassa hedelmiä ja vihanneksia Piilakson kantakaupastamme, kunnes tajusin, että se ei ehkä onnistukaan. Eilen lettuja paistaessani puolestaan muistelin kaihoisasti Kalifornian-kotimme kaasuhellaa.

Vielä en sentään ole käynyt tuuppimassa juomalasi kädessä jääkaapin ovea. Amerikoissa totuin täysin siihen, että jääkaapin kyljessä on jääpalakone. Se on muuten loistolaite, vaikka aluksi suunnilleen häpesin sitä, kun se tuntui niin nolon amerikkalaiselta. Elämä on takinkääntöä.