Tämä asia oli painunut unohduksiin, mutta palautui mieleen, kun ensimmäisen kerran kävin Tallinnan Keskustorilla.
Keskturg on kaupungin virallinen kotitakki-mekka. Siellä eri myyjien kojuissa roikkuu kymmeniä, ellei satoja erilaisia kotitakkimalleja. On ohutta puuvillaa, tekokuitusekoitteita ja aina vavahduttavaa plyysiä.
Kuosit ovat rohkeita, ehkä jopa iloittelevia. Malleja on pitkistä lyhyisiin, näppärän vetoketjun kanssa tai tyylikkään kietaisuleikkauksen ja vyön kera.
Kun lapsemme olivat vielä nykyistäkin pienempiä, kuolaavampia ja sottaavampia, harkitsin välillä oman kotitakin ostamista. Olisi säästynyt monta paitaa pulppiroiskeilta.
Vaan en ostanut. Kotitakin käyttö vaatii iän tuomaa arvokkuutta ja kypsyyttä, mitä minulla ei vielä ole.
Sen sijaan suunnittelen, että jonakin päivänä kutsun meille kaikki kaverimme ja teemme vaelluksen Keskustorille, josta jokainen ostaa itselleen juuri persoonaansa sopivan kotitakin. Sitten takit päällä imuroimme ja laitamme ruokaa ja keitämme lopuksi kahvit. Vietämme kotitakkijuhlan.
Seuraavana päivänä voimme riisua takit ja jättää ne odottamaan aikaa, jolloin olemme niiden käyttöön oikeasti valmiita.
(kuvan kotitakit olivat esillä eilen Nõmmen piskuisessa kauppakeskuksessa)
8 kommenttia:
Hei, mähän voisin ollakin valmis kotitakkiin. En olekaan aiemmin tiennyt tarvitsevani sellaista. Mikään kuvan malleista ei tosin sytytä.
Tuli heti mieleen Mamman kotitakki lapsuudesta :) Vauvan kanssa tuollainen kietaisu-kotitakki (toinen oikealta) saattaisi olla varsin kateva!
Ihania! Mulle heti tommonen "toinen oikealta", ihan mun näköinen!! Mä en ole yhtään arvokas, enkä vielä kovin iäkäskään, mutta mun persoonaan varmasti sopis, varsinkin kun on taas kotiäitiys alkamassa. Onko se kamalan tekokuituinen, vai voisko sitä oikeesti pitää?
Lupaan myös matkustaa kotitakkeineni ja kuolaavine kakkakoneineni oitis Kotitakkijuhlaan!! Tai sitten järjestän semmoisen täällä uudessa kodissa, kutsun kaikki Tallinnan ja Turun tutut kotitakit käyttäjineen paikalle. Kahvit voidaan juoda myös puutarhassa, kun kotitakit liehuvat pyykkinarulla kuivumassa ahkeran kotitouhuilun jälkeen pestyinä ja valmiina seuraavan päivän askareihin!
Tampereen Väikis
Minä olen ainakin ihan kypsä kotitakin käytölle ja tunnustan jopa omistavani sellaisen (työkaverin mummuvainaan entinen).
Keski-ikä, se on saapunut?
terveisin
Kotitakkikerhon savolaisvahvistus Suomen Turusta, L (A1)
Ihan mahtavan kuuloiset pippalot! Itse en kuulu ihan kohderyhmään, sillä välttelen siivousta ja ruoanlaittoa enkä ole omia sinappitykkejäkään luonut, mutta voisin osallistua ylellisessä Star Trek -aamutakissani ja tappajakanitohveleissani vaikka kodinhengettärien puuhia sahalla säestäen. :P
t. U
T Jäkestä haluaa myös ehdottomasti mukaan Kotitakki-kekkereihin! Kieltämättä tuollainen kotiäitivaatetus olisi tosi näppärä. Aina sanotaan, että lapsen ruokalistan voi nähdä lapsen vaatteista, mutta meillä sen voi tarkistaa myös äidin vaatetuksesta.
Oh, kotitakki herätti tuntoja!
Vadelmia, ei hätää - kuoseja ja malleja on miljoonittain, tervetuloa vain Tallinnaan valitsemaan :)
Sugar, kyllä vain, kietaisumalli on aina kätevä.
Väikis, mä uskon, että näitä saa myös hengittävimmissä materiaaleissa. Ja jos ei hanki täysin peittävää mallia, niin ilmakin liikkuu paremmin. Ja ehdotan, että pidämme kotitakkijuhlan sekä Tampereella että Tallinnassa.
L, ooh, kadehdittavaa! Sä voi pitää meille kotitakki-untuvikoille luennon takin oikeaoppisesta käyttämisestä.
U, tervetuloa! Tuo outfit hyväksytään joukkoon ilman muuta!
T, tiedän tunteen. Lasten ollessa parin vuoden ikäisiä tilanne alkaa jo helpottaa, joten hanki nyt vain se takki ennen kuin menee hermo :) Lähetän juhlakutsun aikanaan.
Kun taas käväisen kaupungissa, haen MONTA kotitakkia ;) Ne on niiiiiiiiiin meikäläisen ei-oloisia, että ne on jo sen oloisia :) Ainakin kyläilijöillä olisi kivaa...
Lähetä kommentti