Kadonnut kuukausi

Aivan äsken oli elokuun puoliväli. Nyt on syyskuu kääntymässä kohti loppua. Kuka kävi varastamassa kuukauden?

Lahden takana on havahduttu sellaiseen jännittävään juttuun, että päätyön ja sivutyön yhdistäminen ynnä lasten ja kodin hoitaminen on sellainen kombo, että vapaa-ajan ongelmia ei ehdi syntyä.

Tänään kuitenkin huokaisen helpotuksesta ja totean, että moni alkusyksyn deadline on saatu nyt alta pois. Lähiviikot näyttäisivät siltä, että tiedossa ei olisi mitään isompaa ylimääräistä tavallisen päätyö-sivutyö-koti-yhdistelmän lisäksi.

Muutoin voidaan todeta viime aikoina tapahtuneeksi seuraavaa:

- K tipahti vessanpytyltä suoraan naamalleen lattialle, kun kumartui odottamaan pepun pyyhkimistä. Hyvin K-mainen episodi. Tytär on edelleen erittäin vauhdikas ja törmäilyaltis. Leikkipaikoilla toiset vanhemmat saavat sätkyjä, kun K kiipeää mihin tahansa. T:lla ja minulla ei enää edes syke nouse.

- J piirtää, piirtää ja piirtää. Kun poika ei piirrä, hän lukee. Ulkoilu ei oikein kiinnostaisi, kun pitäisi saada leikkiä pikkuautoilla, piirtää ja lukea. Ja J:hän lukee, suomeksi ja viroksi.

- Olen alkanut liikkua autolla kaupungilla erilaisiin aikoihin kuin aiemmin ja todennut, että klo 16.30 - 17.30 Tallinnassa todellakin pitää käyttää julkisia kulkuneuvoja. Normaali n. 12 minuutin työmatkani kesti eräänäkin alkuiltana 45 minuuttia. Ja kohtahan kelpaa ajella bussilla ja muilla julkisilla, kun siitä ei meidän tallinnalaisten tarvitse maksaakaan.

Hmm, varmaan paljon muutakin on tapahtunut, mutta näköjään se on kadonnut muistista jonnekin ruuanlaiton ja lasten pukeutumistaistelujen (K ei anna auttaa pukemisessa, J taas kieltäytyy kaikesta pukeutumisesta) väliin.

Hyvää syyskuun loppua kaikille! Toivottavasti kuullaan ennemmin kuin myöhemmin.