Olen viettänyt lapsuuteni seudulla, jossa ei kasva hevoskastanjoita. Näihin hienoihin puihin tutustuin paremmin vasta Varsinais-Suomessa, mutta toden teolla puut ovat tulleet tutuksi Tallinnassa, jossa ne ovat hyvin yleisiä.
Jos Suomessa lapset opetetaan askartelemaan käpylehmiä, niin Virossa lehmät tehdään kastanjapähkinöistä. Viime viikot ovat olleet parasta pähkinäsesonkia.
Pähkinät tippuvat puusta piikikkään kuorensa sisässä. Maahan tipahtaessaan ne halkeavat tai sitten piikkikuori halkaistaan kevyesti päälle polkaisemalla (kenkä jalkaan!), jolloin kaunis, ruskea pähkinä tulee esiin.
Kastanjapähkinät ovat minusta tosiaan hyvin kauniita. Sileässä, kiiltävässä pinnassa on kauniita kuvioita. Pähkinä tuntuu mukavalta kädessä, enkä yhtään ihmettele, että tenavista on loputtoman hauska niitä kerätä.
Kuvassa eilisiä J:n, K:n ja minun tekemiä taidonnäytteitä. Vasemmalla oleva pötkylä on lohikäärme. Oikeanpuoleisin näyttää lähinnä elefanttimieheltä.
Askarteluun tarvitaan kastanjapähkinöiden lisäksi joko tulitikkuja tai hammastikkuja sekä naskali tai muu vastaava terävä esine reikien tekoon. Kastanjapähkinä on niin kova, että siihen ei puista tikkua voi noin vain työntää.
Pro-askartelijat keräisivät myös tammenterhoja, joista saisi sopivamman kokoisen ja muotoisen pään kastanjapähkinäukkelille. Me olemme toistaiseksi tyytyneet elefanttimiehiin.
Koska kastanjapähkinöitä on viime aikoina kertynyt kaikki ulkovaatteiden taskut täyteen, olen laittanut niitä koristeeksi lasikulhoon. Aivan kelpo syksyinen sisustuselementti yhdessä lyhtykoison "lyhtyjen" kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti