EP kertoi tänään, että viikonloppuna oli ollut Tallinnan Ülemisten kauppakeskuksen pihalla mansikkafestivaalit. Festareilla virolaiset mansikantuottajat saattoivat loppuun kesän mansikkasesongin.
Siis mitämitä?! Missä vaiheessa sesonki alkoi, kun se nyt jo päättyy? Olen nähnyt kaupan lähinnä espanjalaisia mansikoita. T kyynisteli, että virolaiset mansikat on viety myytäväksi Suomeen. Voipi olla totta sekin.
Oli miten oli, mansikat ja uudet perunat eivät ole täällä lainkaan sellainen juttu kuin Suomessa. Mansikanmyyntikojuja kyllä jonkin verran näkyy, mutta uusista perunoista kukaan ei puhu mitään enkä ole niitä kaupassa nähnyt.
****
Jos joku kuvittelee, että meidän arki on vain ulkona syömistä ja kaupungilla hengaamista, niin väärässä on. Tänään esimerkiksi olemme pesseet lattialta koiran oksennuksen kolme kertaa ja hyssytelleet J:tä, joka on kitissyt koko päivän. Ei hän kipeältä vaikuta, mutta tänään vain ei mikään ollut hyvin.
Kauppareissulla kiroilin jälleen työmaata, jossa oli toistaikseksi hankalimmat maastoesteet. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun toisella puolella risteystä kyltti osoitti jalankulkijoita siirtymään vasemmalle ja vastakkaisella puolella oikealle. Joku raksasetä sentään osoitti minulle suuntia, kun ihmettelin työkoneiden välissä, mihin pitäisi mennä. Sain sitten loputa lykittyä vaunut hiekkakasojen läpi. Mur.
Päivän valopilkku oli aamulenkin varrella tehty käynti läheisessä käytettyjen vaatteiden kaupassa. Pieni kerrostalon kivijalassa sijaitseva kirppis oli siisti ja siistejä olivat myös siellä myydyt vaatteet, kengät ja laukut. Tällä kertaa ei tarttunut mitään matkaan, mutta käyn ehdottomasti toistekin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kirppiskulttuuri on Virossa vielä aika alussa ja arvelenkin, että muutamista täällä näkemistäni kirpputoreista voi tehdä aivan tolkullisia löytöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti