Jos T:n kanssa päättäisimme Kauniiden ja rohkeiden tyyliin uudistaa vihkivalat, niin haluaisin tehdä sen Kihnun saarella ja kihnulaisin hääperintein.
Kihnu on pikkuruinen, hieman yli 600 asukkaan saari suunnilleen Pärnun edustalla. Pienuudesta huolimatta paikalla tuntuu olevan elinvoimaa rutkasti kokoaan enemmän. Siitä kertoo esimerkiksi se, että kihnulainen kansanperinne kuuluu UNESCOn henkisen maailmanperinnön luetteloon (vai miksi sitä suomeksi sanotaan...?). Tästä olin aiemmin kuullut, samoin siitä, että Kihnulla naiset oikeasti kulkevat arkisin upeissa villaisissa kansallispuvun hameissa ja että kihnulaisnaisten tavallinen kulkuneuvo on moottoripyörä.
Sitä en kuitenkaan tiennyt ennen eilistä Eesti Päevalehden juttua, että kun Kihnulla juhlitaan häitä, siellä todellakin juhlitaan häitä, kokonaista kolme päivää.
Ennen häitä kuitenkin pidetään kosintapidot, johon sulhanen tuo kosijan viinat ja morsian valmistaa ruuat. Pidoissa sulhasen pitää mm. etsiä omaa morsiantaan huivipäisten kylän tyttöjen joukosta. Varsinaiset häät pidetään yleensä vasta kosintapitoja seuraavana kesänä.
Kolmipäiväisen hääjuhlinnan ensimmäisenä päivänä juhlaväki viettää aikaa niin morsiamen kuin sulhasenkin kotona. Morsianta valmistellaan juhlakuntoon ja kapiokirstu viedään sulhasen kotiin.
Toisena päivänä on hääsauna ja kolmantena siivotaan yhdessä juhlaväen kanssa tuopin jäljet.
EP kirjoitti kihnulaishäistä siksi, että Kihnun kunnanvaltuusto maksaa tukea niille kihnulaispareille, jotka haluavat järjestää häänsä perinteisesti. Perinteiset häätavat ovat vaarassa kadota, sillä kuten kaikkialla, pariskunnat elävät yhä enemmän avoliitossa. Viime vuonna Kihnulla järjestettiin vain kahdet perinteiset häät.
Kihnun kunta maksaa hääparille 100 kruunua (hieman alle 7 euroa) häävierasta kohden sillä edellytyksellä, että vieraita on 250 - 300 henkilöä ja että juhla kestää vähintään kaksi päivää. Lisäksi kymmenestä alkuperäisestä häärituaalista pitää juhlissa olla vähintään kahdeksan.
Mutta ei huolta, ei me olla Ridgen ja Brooken/Taylorin/Carolinen/muu, mikä tavoin lähdössä tuijottamaan toisiamme silmiin hiekkarannalla :) Sen sijaan Kihnu kyllä menee suunnitelmissa olevien matkakohteiden listalle.
4 kommenttia:
Mikäli oikein muistan, teidän häänne olivat hyvinkin kihnulaiset. Eikös niitä vietetty likimain viikko, oli reilut parisataa juhlijaa, sika ja juomaa, laulua ja tanhua, leikkiä ja lystiä, pyramideja ja kuulantyöntöä ennen ja jälkeen vihkimisen...?
Hitsi, olin täysin unohtanut kuulantyönnön! Sitähän tosiaan sunnuntaipäivän ratoksi harrastettiin. Ihmispyramidi oli kyllä loistava.
Muutoin en juhlista jännitykseltäni ja hämmennykseltäni muista. Onneksi on valokuvat. Tosin mun tukka oli silloin niin kauhea, etten halua kuvia katsoa...
Kyllä se toisiaan silmiin katsominen hiekkarannalla on ihan mukavaa, vaikkei vihkivaloja uudistaisikaan...
Anonyymi: Niinpä kai... Jos me päästään johonkin etelän lomareissulle talven aikaan, niin täytyy testata, samoin kuin hidastettua juoksua tukka hulmuten kohti toisiamme :)
Lähetä kommentti