keskiviikko 20. elokuuta 2008

Öölaulupidu




Jäsen T. ja satatuhatta eestiläistä vietti puolet viime yöstä Laululavalla nostattamassa henkeä. Oli hämmentävä tilaisuus. 3000 kuorolaista ja house-bändi lavalla, värivaloja ja ilmapalloja ja varsinainen meri sini-musta-valkoisia lippuja. Niitä liehuttamassa olivat kaikki vauvasta vaariin - kokonaisia perheitä, nuorisoa, vanhoja pariskuntia... pienimmät pilkkivät viltillä istuen, vanhemmat nojailivat toisiinsa ja pitivät kädestä. Ja kaikki lauloivat, kymmeniä lauluja toivosta, vapaudesta, sorrosta ja selviämisestä. Jotkut piisit heti varoiksi kahteen kertaan.

Se oli täysin mykistävää. Ihmisten yhteinen, vahva ja ankara kokemus käsinkosketeltavana läsnä, niin että ikään kuin hävetti olla siinä tirkistelemässä. Aloitimme illan ruokapöydässä kolleegan ja tämän kavereiden seurassa - siinä karjalanpaistia georgialaisilla viineillä alas huuhdellessa kuultiin yksi jos toinenkin anekdootti vanhoilta ajoilta, ja nykyisiltä. Nyt se kaikki kuului ja näkyi siinä ympärillä ja kaikui sointuina ilmoille, ja minusta ei ollut liittämään ääntäni joukkoon. Minulle ne olivat kuitenkin vain toisen käden laulua. Kanssani olleet ystävät olivat eläneet sen kaiken.

20 vuotta sitten samassa paikassa laulettiin ryssää ulos. Kaikkia ei saatu, mutta systeemi sentään vaihtui. 40 vuotta sitten samaan aikaan ajelivat Tsekkoslovakiassa panssareilla, nyt Georgiassa. Tätä pidettiin varsin selkeänä esillä. Kellekään täällä ei ole jäänyt ryssän maskirovkan ja kaikenkattavan disinformaation luonne vieraaksi tai päässyt bilateraalisesti unohtumaan.



Konsertti eteni kuin pyhä toimitus, arvokkaasti ja sujuvasti, mutta rennosti. Kaljatelttoja ei näkynyt, eikä housuunsa tehneitä festarieläimiä. Ihmiset toivottelivat toisilleen "palju õnne", niin kuin kaikilla olisi syntymäpäivä. Presidentti puhui puolen yön jälkeen, puhui potuista pottuina, sai rokkitähden aplodit ja raikuvat "elagu Eesti" -huudot. 70 kilometriä pohjoisempana hymistellään ja piilotetaan päätä hiekkaan parhaaseen YYA-henkeen.

Ei Ilveskään kuitenkaan mikään koko kansan presidentti ole. Kaasmaalasilla ("maanmies", siis ryssä) ei tietenkään ollut tilaisuuteen mitään asiaa, ja lauluohjelmasta ei ole ainakaan vielä vaivauduttu karsimaan yhtään piisiä, joissa ehdotetaan erilaisia loppuratkaisuja vaikkapa Lasnamäen suhteen. Mitä tämän maan pitäisi tehdä, että saisi asukkaitaan nyt edes lähennettyä toisiinsa?

Täällä on ihmisillä kaksi täysin erillistä rinnakkaistodellisuutta. Ummikkokaasmaalaset ovat täysin Venäjän propagandamedian armoilla. Mitään konkreettista ohjelmaa integraation parantamiseksi ei oikein ole havaittavissa. Siitä ei hyvä heilu, vaikka kyllä ryssään Eestissä pätee ihan sama juttu kuin ennen muinoin suomalaiseen pappiin ja kommunistiin: kaikki kovasti ylistävät rajantakaista, mutta sisimmässään pelkäävät syvästi sinne siirtymistä ja välttävät sitä viimeiseen saakka.

Nykyinen meno antaa ryssälle kaikki pelikortit jatkaa Pronssiyön tyyppisiä nashiprovokaatioita, pelata separatismileikkejä ja suunnitella monenmoista rauhanturvaamista. Ei niitä voi tuonne Narva-joen rantaankaan muiluttaa. Ja siinä menisi muutama todella mukava, taitava ja sympaattinen kolleega samalla.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Milläs integroi jos ei ole mielenkiintoa integroitua?

Anonyymi kirjoitti...

Ja samaan aikaan täällä hieman pohjoisempana on rapiat 40 000 venäläistä ja lisää muuttaa koko ajan. Määrä riittänee jo siihen, että Venäjän duuma pitää vähemmistöasiat mielessä, siis Suomen vähemmistöasiat. Mutta ihan hyvä se matalaprofiilinen, YYA-henkinen politiikka on. Eivät kansainvälisessä politiikassa ratkaise puheet vaan teot. Suomella on 350 000 miehen kenttäarmeija ja Euroopan suurimpiin kuuluva tykistö. Pinnan alla Suomessa tehdään paljon enemmän kuin mitä julkisuuteen huudellaan. Ei kai sattumalta Suomeen suunnitella juuri nyt kolmea uutta ydinvoimalaa, lisätä kotimaista energiatuotantoa, vieläkään ei rakenneta itä-länsi-suuntaisia valtateitä ja niin edelleen. Kyllä täällä hereillä ollaan, vaikka ei sitä mainostetakaan, toteaa P.

T kirjoitti...

Kyllä sitä tahtoakin rupeaisi kummasti löytymään kun asetettaisiin tosiasiat selkeinä eteen. Pitäisi tuo napanuora ryssän FUD:iin jotenkin saada edes vähän hiertymään noin aluksi.

YYA-henki haisi jo aikoinaan eikä sille ole mitään sijaa nykymaailmassa. Olen sitä pinnan alla tekemistä läheltä seurannut ns. osallistuvana havainnoitsijana kanssa... sille tekemiselle pannaan korkeimmalta taholta lähtien tylysti kapuloita rattaisiin, mitä minä pidän lähinnä maanpetoksena. Kyllä totuus on se, että alasajo on jo täydessä vauhdissa eikä pysähdy ennen kuin on liian myöhäistä. Tavoite on ensi alkuun pudottaa kenttäarmeijan vahvuus 250 000:een. Jalkaväkimiinat vietiin eikä korvaavia systeemejä kovin tosissaan olla hankkimassa, kun kohta jo liitytään seuraavaan huuhaa-"sopimukseen" joka "kieltää" nekin.

Suomessa ollaan hyvää vauhtia myös riisumassa yksityiset kansalaiset aseista ja hävittämässä aseenkäsittelyn taidon kulttuuri. Sen jäljiltä on aivan sama, kuinka hereillä ollaan.

Asevelvollisuusarmeijan, aluepuolustuksen ja NATO-jäsenyyden yhdistelmä reilusti lisätyllä puolustusbudjetilla on Suomen ainoa mahdollisuus. Ja sisäministeriön arpajaishallinnon täysremontti.

Related Posts with Thumbnails