Otin joskus elämäni luultavasti täysin mahdottomaksi tavoitteeksi vierailla kaikissa kaupungeissa, joissa olympiakisoja on joskus ollut. Muutamassa olen käynyt ja jokin aika sitten tajusin, että minähän asun olympiakaupungissa!
Jep, kuten monet hyvin tietävät, Moskovan 1980 kesäolympialaisten purjehdukset kisattiin Tallinnan edustalla. Olympiaregatta alkoi 20.7.1980 ja päättyi kymmenen päivää myöhemmin. Tänään oli Eesti Päevalehden Laupäev-liitteessä juttu regatan ajoista.
Raekojan aukiolla paloi olympiatuli, Piritan olympiasatamassa nostettiin olympialippu ja kauppoihin alkoi ilmestyä neuvostoajalle uskomattomia tuotteita, kuten Fanta-limsaa ja Camel-tupakkaa. Tapauksen kunniaksi kaupunkiin nousi Olümpia-hotelli, rakennettiin Piritaan menevä tie ja silta sekä yksi Tallinnan tunnetuimmista nähtävyyksistä, Teletorni. Tallinnan lentokentän nykyäänkin käytössä oleva terminaalirakennus tehtiin olympialaisiin.
Valtavat rakennustyöt vaativat paljon työvoimaa, jota Neuvostoliitossa piisasi. Piritan siltaa olivat rakentamassa azerbaidzhanilaiset ja keskustassa vanhoja rakennuksia purkivat ja uutta tekivät puolalaiset.
EP:n jutussa muistelee olympialaisten aikaa mm. Juhan Unger, joka tuolloin oli neuvosto-Viron olympiakomitean jäsen. Unger kertoo, että olympiakylän ruokatarjoilut olivat tuon ajan olosuhteet huomioiden "fantastisen hyvät". Oli savustettua ankeriasta ja muuta herkkua. Osa tarjottavasta ruuasta oli tuotu Suomesta.
Ruokailuun liittyi Ungerin mukaan myös vaivaannuttavia hetkiä. Osa Neuvostoliiton joukkueen purjehtijoista tuli syömään muovipussien kera. He ottivat tarjottimilleen suuret annokset ruokaa, menivät pöytään ja tyhjensivät herkut muovipussiin. Ja sama uudestaan. Selvisi, että monella neuvostopurjehtijalla oli perheensä mukana Tallinnassa ja urheilijat veivät heille ruokaa, sillä perheillä ei ollut lupaa aterioida olympiakylässä.
Kuvassa tietenkin hotelli Olümpia. (Kuva on tästä.)
4 kommenttia:
Oi, Olympiahotelli. Siellä join tsajua kahden ydinvoimainsinöörin kanssa helmikuussa 1986. Muutamaa kuukautta myöhemmin noille rouville tulikin kuumat oltavat hieman etelämpänä.
Ja on sekin oikein neukkuajan muisto, että myin kadulla muutaman rockkasetin ja niillä rahoilla ostin hotellin baarista 13 pulloa kuohuviiniä, joista puolet kaadettiin kylpyammeeseen ja sitten itse perään.
Ei ole Tallinnakaan kuin ennen muistelee P.
Valtavaa, kuoharikylpy! Jotkut siis oikeasti ovat sen tehneet! Ajat muuttuu, nyt ei taitaisi c-kasetilla Freixenet-kylpyyn päästä. Mutta kaunis muisto!
Kyllä vaan, Tsernobiilin insinöörien kanssa lämmitettiin teetä oppokuumentimella ja nautittiin alkkomahoolia. Ja ihan oikeasti kuoharikylvyssä on oltu. Ja laulettu Jääkärimarssia laululavalla vuonna 1986. Mutta siinä oli hommaa, että pääsi maasta pois. Satamassa oli muistaakseni kolme neukkusotilaiden miehittämää tarkastuspistettä matkalla terminaalista Georg Otsiin. Sotilaat tarkastivat passit ja kysyivät pikaisesti sieltä yksityiskohtia tyyliin henkilötunnuksen kolmas numero. Ja vaikea oli ylipäätään päästä maahan. Tullivirkailijasetä tuijotti minuutteja lompakkoani, johon oli liimattu Sielun Veljien kuva ajalta, jolloin niillä oli kukkia tukassa. Tulitikkuaskin kokoinen länsimaisen hapatuksen kuva meinasi jättää minut satamaan. Hotellissa oli televisioantennit suunnattu Suomeen. Suomen televisio näytti Olof Palmen hautajaisia. Oli ne aikoja ne, muistelee P.
P, sullahan on ollut villi nuoruus! :)
Lähetä kommentti