Lahden takana ollaan jälleen kotona. J ja minä olemme palanneet sukulointikierrokselta, johon kuului onnistuneesti J:n lähes kaikkien isovanhempien, tätien, setien, enojen ja serkkujen tapaaminen. Olen myös päässyt tutustumaan Singstar-pelin ihmeelliseen maailmaan todeten, että olen autuaasti pudonnut nykyisten hittibiisien kartalta.
Syksyn tulo näkyy Tallinnan lauttaliikenteessä. Matkustimme Suomeen ja takaisin Nordic Jet Linella, jossa oli kummallakin reissulla todella hiljaista. Tänään vajaata tuntia ennen lautan lähtöä Helsingistä terminaalissa oli tasan kaksi asiakaspalvelijaa lipputiskin takana ja minä imettämässä J:tä. Terminaalin kahvilakin oli kiinni, joten tunnelma oli lähes aavemainen.
Tähän aamupäivään kuului kahden tunnin pikavisiitti neuvolakaupunkiimme. Kuuden kuukauden ikäinen J on 70 senttiä pitkä ja painaa 8,6 kiloa. Neuvolan täti oli edelleen autuaan tyytyväinen, sillä lapsen kasvu edistyy täydellisesti käyrien mukaan.
Neuvolasta mukaan tarttui J:n ensimmäinen hammasharja ja ohjeet aloittaa harjaamisen opettelu saman tien. Annoin hammasharjan J:n käteen tutustuttavaksi lautan lähtöä odotellessa. Oli hauska katsoa, kuinka pienen ihmisen kasvoilla näkyi ensin täydellinen hämmästys ja sitten epäusko, kun hammasharjan harjakset koskettivat huulia ja ikeniä. J työnsi harjan monta kertaa pontevasti suuhun, mutta veti sitten sen kiireesti ulos ja tuijotti kummastuneena hassulta tuntuvaa vierasta esinettä. Iltatoimien aikaan kotona harjasin J:n hampaan ja ikenet, mikä taisikin tuntua pojasta aika mukavalta, sillä hän makasi rentona suu auki eikä pullikoinut vastaan lainkaan.
Huomenna on suuri päivä, sillä aiomme aloittaa J:n tutustuttamisen kiinteään ruokaan. Kenties siinä hommassa ovat avuksi Suvivirsi ja Partasieni-valssi, joita T pojalleen illalla lauloi.
Sitten vielä lyhyt pikavisa osastoon "Kielitieteilijän halvat huvit". Jos sanotaan runollisesti, että joku halajaa jonkin asian perään, niin mikä on tämän yksikön kolmannen persoonan halajaa-predikaatin verbin perusmuoto? Entä miten ko. verbi taipuu imperfektissä? Tätä pohdittiin erään kaverin kanssa, enkä silloin osannut vastata. Tänä iltana vaippaa vaihtaessa perusmuoto ja imperfekti ilmestyivät päähäni, mutta haluaisin kuulla, miten muut sanaa taivuttelisivat.
Keihäänheittäjä Andrus Värnik on Viron Matti Nykänen! Mutta siitä lisää myöhemmin, tämä sillisalaatti saa luvan tälle päivälle riittää. Kiitos ja anteeksi.
7 kommenttia:
Hmm. Ymmärsinköhän edes kysymystä?! Veikkaan perusmuodoksi halajata ja imperfektiksi halajasi.
Kyllä kielessämme riittää ihmettelemistä! Ja murteet vielä suolana ja sokerina yleiskielen päälle. Tästä rikkaudesta iloitsee lapselleen Savoa viäntävä kotiäiti L.
Halajata. Halajatasi. Entäs imperfektin yksikön ensimmäinen? Minä halajasin/halajoin - tai sitten ei.
Ehdotan kiertoilmaisua, kiertää P.
Halajata; hän halaji.
Apua, koskee nyt jo päähän.
M, Tku
Tai voi se olla tuo P:n ehdottama halajoikin. Hän halajoi, siis.
Buranaa mulle. Hei kamoon, kiire jos tää vaikka jatkuu.
M, Tku
Eiku perusmuoto on halata ja imperfekti on halasi!
Mun yksi oppilas kirjoitti muuten aineen otsikolla "Päivä, jolloin tavasin häntä uudelleen"! Hih.
Toteaa Väikeproua
ja ilmoittaa perheensä juhannusjuhlimaan Kihnuun.
Hee, mahtavaa! Tällaisia kielipulmia pitääkin pistää pähkäiltäväksi enemmänkin, näitä on niin hauska lukea.
Minun mielestäni verbin perusmuoto on halajata ja imperfekti "halajasin, halajasit, halajasi, halajasimme jne." Mutta voin olla täysin väärässä. Hassua, miten eri tavoin ihmisten kielikorvat toimivat. Ei mulle olisi mikään "halajoi" tai "halaji" tullut ikinä mieleen.
Oiskohan potentiaali sitten "hän halajannee"?
Hyvä L, tiukasti vain savoa lapselle, se on oikein!
P: Kiertoilmaus on varmasti parempi vaihtoehto. Skeptikkona arvelen, että nykyteini ei edes tietäisi, mitä sana tarkoittaa.
M: Maltillisesti niiden lääkkeiden kanssa, kyllä tämä tästä! :)
Väikeproua: Heh, tuosta "tavaamisesta" voisi jatkojalostaa kovasti henkeviä ajatuksia. Kun en tajua, mitä aviopuoliso selittää ja meinaa, tuntuu siltä, että miestä täytyy oikein tavata, jotta ymmärtäisi. Tai jotain. Mutta astevaihtelu on hankala homma, mitä esimerkiksi viron kielessä en luultavasti tule koskaan oppimaan.
E. on tuassiisa koko kesän yrittännä puhhuu niinku Lassi-serkku Kitteellä. Into laantu vasta koolussa, ku muut rupes vittuilemmaa. Hyvä, ettei suanu turpiisa. O:kii ol sanonna, että E:n pitäs lopettoo tuommonen puhuminen, ku kuulostaa nii hölömöltä koko älämölö eekä sua mittään selevee, ku on pahimmanluatusta sönkötystä sen puhe. Minä kyllä olin, että jes poeka! Meillä männään vieläkkii nukkummaa ja syömmää, enkä meinoo muuks muuttoo. Päevvastoe - eeku lissee vuan pökköö pessään ja leokoo levveemmälle!
M, Tku
Lähetä kommentti