Tämä maa vielä hukkuu muovipusseihin. Muutaman kuukauden omatoimisen havainnoinnin jälkeen olemme tulleet toteamaan, että Tallinnassa kaikki pitää pussittaa.
Ilmiö kiteytyy ruokakaupan kassalla. Esimerkki eiliseltä: ostin tavallisten ruokatarpeiden lisäksi lapselle nokkamukin ja itselleni kasvorasvaa. Muki oli omassa pahvipaketissaan ja rasva omassaan. Mitä tekee kassarouva? Laittaa kyseiset tuotteet erilliseen muovipussiin. Olin liikkeestä niin hämmästynyt, että en tajunnut sanoa kassalle moisen olevan täysin tarpeetonta.
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun kasöörit haluavat välttämättä laittaa muovipusseihin tavaroita, jotka meidän mielestämme ovat jo aivan hyvin pakattuja. Kun näin tapahtuu jokaisen asiakkaan kohdalla jopa useita kertoja, on seurauksena se, että kassajonot vetävät hitaasti.
Pienten muovipussien lisäksi maan täyttävät isommat muovikassit. Tallinnalainen ei näköjään halua tuoda kauppaan mukanaan omaa kauppakassia tai -koria. Kassajonossa voi nähdä, että vain aniharvalla on oma kantoväline mukanaan. Pöhköä.
****
Kuten nokkamukista saattoi päätellä, J:n kanssa on siirrytty ruokailutavoissa vaiheeseen kaksi. Toissapäivänä poika sai elämänsä ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa, perunamössöä. Toissapäivänä ja eilen touhu herätti lähinnä ihmetystä, mutta tänään lounasta syödessä tuntui, että J oli saanut oivalluksen. Pieni pottumuusiannos katosi lautaselta ja suu aukesi välillä komeasti lusikkaa odottamaan. Ruuan päätteeksi J sai vesihörpyt nokkamukista, mikä oli pojasta aivan hulvattoman hauskaa.
Ja ihme - Tallinnassa paistaa tänään aurinko! Täällä on viikkotolkulla vain satanut.
3 kommenttia:
Nauti siitä että pojalle ruoka maistuu! Meillä O söi kolme kuukautta vain puuroa, nyt ovat alkaneet maistua myös hedelmä- ja marjasoseet. Muut ruoka-aineet päristellään pitkin seiniä. Neljän kuukauden totuttelunkaan jälkeen ei peruna eikä porkkana uppoa muutamaa teelusikallista enempää, ja liha ja kala on kauhistus! Välillä meinaa tosissaan hermot mennä. Tyttö taitaa jäädä hobitiksi. Tuumaa L.
Jäi sanomatta että myös Kiinassa tulee epäuskoinen olo muovipussien määrästä. Kassalla on erikseen tyttö pakkaamassa tavarat. Pesuaine omaan pussiin, vaatteet omaan, ruokatarvikkeet omaan... Kun hyökkäsin äkkiä pakkaamaan ostokset omaan kassiini niin mukana olleet kiinalaiset kysyivät minulta enkö tiedä että pussit eivät maksa mitään. Selitys luonnonvarojen tuhlaamisesta ja muovin välttämisestä meni täysin yli hilseen. Ja nämä ihmiset olivat akateemisesti koulutettuja ja ehkä enemmän maailman asioista perillä kuin keskivertokinkki! Terveisin masentunut L.
Huh, saapa nähdä, miten meillä etenee, kunhan päästään kokeilemaan muita ruokasortteja. Peruna upposi tänäkin aamuna mallikkaasti, joten sen suhteen ei ongelmaa.
Jep, siinä kohtaa kun kaikki miljardi kiinalaista pakkaa kaikki kamppeensa muovipusseihin, voi olla piru merrassa. Tallinnassakin (ja toki edelleen myös Suomessa) kohtaa usein myyjien ihmetyksen, kun vaikkapa kirjakaupassa sanoo, että joo, ei tarttee laittaa muovipussiin, se menee ihan tonne käsilaukkuun. Myyjä katsoo epäuskoisesti ja elehtii hämmentyneenä.
No, Tallinnassa kierrätyshommat ovat vielä kovin kaukana Suomen tasosta. Kyllä eri jätteiden keräyspönttöjä siellä täällä näkyy, mutta väki nakkaa niihin aika lailla mitä sattuu.
Eniten itseä nappaa se, että pullonpalautusautomaatteja on niin harvakseltaan. Kun on tottunut siihen, että Suomessa pienimmässäkin Siwassa on pullopalautus, ei voi ymmärtää, että täällä perusmarketissa sellaista ei ole ja että Prismassa pullokoneita on ehkä yksi jossakin parkkitalon peränurkassa.
Lähetä kommentti