Villit unet saavat jatkoa. Jos kesällä ajoin Nicolas Sarkozyn kanssa kilpaa radio-ohjattavilla autoilla (menee kyllä ehdottomasti unieni Top 3:een!), niin tässä yönä muutamana seuranani oli Karita Mattila.
La Karita oli keikalla erään turkulaisen opiskelijakuoron kanssa ja siinä yhteydessä antoi minun kokeilla korkokenkiään, jotka eivät olleetkaan mitkä tahansa korkkarit, vaan suomalaisen Minna Parikan design-luomukset, vaaleanpunaiset Morticiat. Unessa niitä sain testata ja olivat ihan mahtavan hyvät jalassa.
Haa, tästä sain hyvän aasinsillan mainita Minna Parikka, jolla on ihan uskomattomia kenkiä. Morticiat ovat sieltä lievemmästä päästä. Karita Mattilan jalkaan ne voisivat sopiakin. Uskoisin myös, että Tallinnassa parikat voisivat tehdä kauppansa.
Tästä tulikin mieleeni, että olen kerran nähnyt Mattilan livenä kaupungilla. Hän näkyi kilometrin päähän pinkissä nahkatakissaan ja suurissa aurinkolaseissaan. Hän näytti tähdeltä, jolla on pokkaa olla juuri sen näköinen kuin on. Respect!
****
Mummolavierailun aikana J:n suuhun on putkahtanut kolmas hammas ja sen myötä on podettu pientä nuhaa. Maaseudun raittiissa ilmassa poika kiskoo vaunuissa huiman pitkiä päiväunia. Minä teen nostalgia-löytöjä ja olen kaivanut kaappien kätköistä kaksi yläasteaikaista luokkasormusta ja lukiossa ostetun nahkatakin.
2 kommenttia:
Tiedoksenne: erään tuntemamme muistimestariherrahenkilön isä on vuosia virittänyt la Karitan pianoa (tai siis pianon - vai mitenkäs olis parasta sanoa, onko pianonviritys jatkuvaa vai kertaluontoista mutta toistuvaa toimintaa?). Eli tässähän ollaan taas kerran ikään kuin melkein sukua julkkikselle...
tietää Väikeproua
Hitsi joo! Tää menee ainakin ihan täysillä siihen sääntöön, että kaikki maailman ihmiset ovat kuuden ihmisen päässä. Tässä tapauksessahan askelia ei tule kuin kolme. Siis mehän ollaan Karitan kanssa lähes bestiksiä.
Lähetä kommentti