Suunnilleen viikko sitten Tallinnassa muuttui erään pienen tytön elämän kulku karmealla tavalla. Vajaa kaksivuotias lapsi oli hylätty lastenvaunuissa joutomaalle. Tyttö on elossa.
Aiheesta on kirjoitettu Virossa tavattomasti, ja Suomenkin lehdissä kammottavasta tapauksesta on ollut juttua. Tänään Postimees-lehti julkaisi jutun "Laps, kes avas südamed ja silmad" eli lapsi, joka avasi sydämet ja silmät. Tekstissä pohdittiin, kuinka kyseinen uutinen on koskettanut ennen näkemättömällä tavalla kaikkia virolaisia ja herättänyt keskustelua lasten ja perheiden hyvin- / pahoinvoinnista. Tallinnan lastensairaalan puhelin on soinut punaisena, kun ihmiset kyselevät lapsen vointia ja haluavat tarjota hänelle vaatteita, ruokaa ja leluja. Adoptiotarjouksia on sadellut sekä Virosta että myös Suomesta ja Saksasta.
Kamalan uutisen yhteydessä en voinut olla miettimättä valokuvan tehoa. Usean päivän ajan lööpeissä ja lehtien sivuilla oli kuva löydetystä tytöstä. Kiharatukkainen, itkuinen pikkutyttö katsoi suoraan kameraan ja aiheutti välittömän pahan mielen. Ensireaktionani ihmettelin, miksi tytön kuva piti julkaista. Oliko sillä merkitystä? Eikö tyttö olisi vain saanut olla rauhassa? Tytöllä oli tarpeeksi paha olla ilman ympärillä räiskyvää salamaakin.
Nyt ajattelen, että vaikka kuvaa oli vatsaavääntävän paha katsoa, sillä oli vaikutusta. Jos tapauksesta olisi kerrottu vain sanoin, kukaan ei puhuisi siitä. Kaltoin kohdeltujen lasten tilanteesta ei olisi keskusteltu eikä lastensuojelun merkityksestä puhuttu. Kyynelsilmäisen pikkutytön suora katse oli kaikkien mielessä. Sitä eivät suurinkaan otsikko eivätkä isoimmatkaan jutut olisi voineet päihittää.
Postimees-lehden jutussa todetaan, että muutaman päivän kuluessa tämäkin tapahtuma taas unohtuu. Lehti arvelee, että hylätty lapsi saa itselleen luultavasti paljon paremman kodin kuin mikä hänellä oli, mutta tuhansien huonosti kohdeltujen virolaislasten elämä jatkuu entisellään. Niin se taitaa valitettavasti olla. Mutta toivotaan kovasti, että jotakin vaikutusta parempaan tällä uutisoinnilla oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti