Viime päivät ovat olleet J:n liikkumisen kehityksessä huimaa kehityksen aikaa. Kierimisen sijasta yksinomaiseksi liikkumismuodoksi on vaihtunut ryömiminen ja sen myötä on tullut arjen oleiluumme paljon muutoksia. Nyt todellakin ollaan silmät selässä ihan koko ajan, mutta on myös mukavaa, kun poika osaa viihdyttää itse itseään ja keksii tekemistä.
Kun ripustan pyykkejä kylpyhuoneessa, poika säntää vauhdilla perään. Imuroidessa poika seuraa pörisevää laitetta. Takan hiilihangot ja -lapiot piti suosiolla nostaa ylemmäs. Kirjahyllystä J kiskoo tutkittavakseen erityisesti kierrekantisia laulukirjoja.
Maailmankuva laajeni tänään eteiseen asti, josta löytyivät imeskeltäväksi isän kenkien nauhat. Omia rattaita on kiva työnnellä renkaasta edestakaisin. Portin rakentaminen portaisiin on pian erittäin ajankohtaista.
Ehdoton suosikki on keittiön alalaatikko, jota voi rämpyttää kiinni ja auki, varsinkin, kun se kolisee mukavasti. Kaappien ovia J ei sentään saa avatuksi, mutta se on vain ajan kysymys.
J ei ihan vielä istu ilman tukea, mutta lähellä se on. Kun tänään lähdimme vaunujen kanssa kauppareissulle, ensimmäistä kertaa poika ei suostunut heittäytymään makuulle, vaan istua könötti vaunuissa puoleen matkaan. Vaunujen rakenteisiin ja peittoihin tukeutuen se onnistui. Toki lopulta tuli uni ja makuuasento kelpasi.
Tänään lienee siis se päivä, jolloin lopultakin pistämme pois leikkimaton. Sille ei näytä olevan käyttöä, kun leikkipaikkana voi olla koko koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti