Sunnuntai-iltana hätkähdimme, kun oven takaa alkoi kuulua laulua. Hämärästi muistimme kuulleemme, että on joku Viron kansanperinteeseen liittyvä päivä.
Oven takaa löytyi kolme noin kymmenvuotiasta, mahdottoman reippaasti laulavaa poikaa. He olivat mardisantit eli martinpäivän kerjäläiset (tai pyhimykset, riippuen siitä, miten kansanperinnettä ja historiatietoa tulkitsee), jotka olivat tulleet meille "santtimaan" eli toivottamaan viljaonnea ja tarkastamaan, että talo on valmistautunut talven viettoa varten.
Perinteeseen kuului, että pojat laulun lisäksi esittivät meille arvoituksia sekä vitsejä. Jokainen poika sanoi jotakin. Näkyi, että pojat olivat tosissaan harjoitelleet ja miettineet, miten homma menee. Lopuksi martit palkittiin pienillä herkuilla, aivan kuten Suomessa virpojat. Tavallisin marteille annettava herkku lienee omena, sillä poikien kassit olivat omppuja täynnä.
Myöhemmin oven taakse tuli vielä yksi yksinäinen martti, joka hänkin lauloi hurjan hienosti. Hänellä oli mukanaan vitsa, jota hän meille heilutti ja tömisteli jaloillaan, sillä marttien kuuluu pitää meteliä. Häneltäkin saimme kuulla arvoituksia.
Viron kansallismuseon kansankulttuuria esittelevän nettisivun mukaan martinpäivä päättää mikkelinpäivästä alkaneen henkien ajan, jolloin kuolleiden esivanhempien henget vierailevat taloissa. Vanhaan aikaan martinpäivä merkitsi talousvuoden loppua ja talven alkua.
Taloa kiertävien marttien kuuluu olla hieman hurjan ja pelottavan näköisiä. Siksi myös meillä käyneet pojat olivat pukeutuneet paksuihin takkeihin ja hattuihin ja piirtäneet kasvoihin synkkiä viiksiä ja partoja.
Emme kuulleet varmasti, mitä martit lauloivat, mutta todennäköisesti jotakin seuraavan kaltaista:
"Laske sisse mardisandid
mardi küüned külmetavad
mardi varvad valutavad
sõrmeotsad sõitelevad.
Mart on tulnud kaugeelta
üle soo, suure libeda. "
Laulussa kehotetaan päästämään sisään martit, joiden kynsiä palelee, varpaita särkee ja sormenpäihinkin sattuu (tai jotain, en osaa kääntä...). Martti on tullut kaukaa, suon ja suurten liukkaiden yli.
Kuvassa meillä käynyt kolmen martin ryhmä, jonka jäsenet olivat tomeruudessaan uskomattoman liikuttavia. Mahtava perinne!
3 kommenttia:
Tästähän Tormis-setäkin on vääntänyt piisin, mitä yksi jos toinenkin on esittänyt.
Ja eikö olekin hienoa, että virolainen nuoriso myös tekee työtä palkkansa(/herkkunsa) eteen eikä vain möllötä ovensuussa kindereitään odottaen. Kouluko ne semmoisiksi opettaa vai uuskapitalismi vai isi ja äiti. Ja meidän hyvinvointivaltion kakarat on laiskoja kaikki-heti-mulle-nyt-mä-en-kyllä-tee-mitään -pskiaisia.
Aamuäreänä töiden parista,
Väikeproua
Anonyymi: Kappas, enkä muistanutkaan, mutta enpä vissiin ole ko. biisiä laulanut. Tai sitten en vain ole tajunnut...
Väikeproua: Ajattelin ihan samaa. Viime vuosina kotiovella käyneet virpojat ovat liian usein olleet aika välinpitämättömän oloisia ja lähes teini-ikäisiä, jotka hädin tuskin tekevät mitään virpomiseen liittyvää ja sitten odottavat kolmea kiloa suklaata.
Muistaakseni viime vuonna meillä kävi joukko, joille annoin jotkut palkinnot ja sitten kuulin, kun he lähdettyään pihalla märisivät, kuinka "saivat niin vähän". Mur. Koeta siinä olla kärsivällinen aikuinen, joka kannustaa nuorisoa reippauteen ja omatoimisuuteen.
No, ei pitäisi yleistää. Meillä on toki käynyt myös paljon erittäin suloisia pieniä virpojia.
Lähetä kommentti