Suuressa maailmassa tähdet varaavat vielä syntymättömille lapsilleen koulupaikkoja, jotta oma piltti pääsisi varmasti toivottuun eliittiopinahjoon.
Tallinnassa saa olla ajoissa liikkeellä, jos meinaa saada lapsensa kunnalliseen päivähoitoon. Istuin lauantaina Tallinkin lasten leikkipaikan ääressä lattialla möyrivää J:tä vahtien. Juttuseuraksi ryhtyi tallinnalaisrouva, joka kertoi, että lapsi pitää muistaa laittaa todella ajoissa päiväkotijonoon, jos toivoo saavansa lapsen hoitoon silloin, kun lasta hoitava vanhempi palaa töihin.
Rouva kertoi, että kun hän asui perheineen Tallinnan naapurikunnassa Viimsissä, oli heille ilmoitettu hoitopaikan irtoavan vasta kolmen vuoden kuluttua. Huh! Uhkaavan hankalalta näyttänyt tilanne helpottui sillä, että he olivat muuttaneet Tallinnaan. Siellä jonotusaika oli ollut lyhyempi, mutta useita kuukausia kuitenkin. Rouva sanoi, että on kuullut perheistä, joissa varataan hoitopaikkaa jo siinä vaiheessa, kun lasta vasta odotetaan.
Sen lisäksi, että oli kiinnostava jutella lapsiasioista tallinnalaisrouvan kanssa, oli äärimmäisen hauska huomata, että pystyin tekemään sen viroksi. Kieli tietysti vilisee virheitä, mutta pystyin muodostamaan kokonaisia lauseita, keskustelemaan. Jei!
Mutta aina oppii suomen kielestäkin uutta. Tänään olen oppinut sanat "manuaalinen kuppihissi" ja "maitosaareke". Nämä eivät liity rintaliiveihin tai imettämiseen, vaan usean sadan euron kahvinkeittimiin, joissa moisia osia on. Ei Suomessa taida mikään kovin paha taloudellinen taantuma olla, kun Pirkan kaltaisessa yleisaikakauslehdessä esitellään 795 euroa maksava Jura Impressa C5 -kahviautomaatti. Hyvät hyytelöt, se on tuplasti vanhan Nissan Sunnyni hinta!
(Pikaisen Tallinna-piipahduksen jälkeen olemme J:n kanssa vaihteeksi keskisessä Suomessa.)
8 kommenttia:
Tervehdys Otepäältä. Löysin omasta blogistani http://villaottilia.blogspot.com viestisi ja heti lähdin tutkimaan mitä fellow-expat puuhaa Tallinnassa.
Todella kivat sivut ja mielenkiintoisia kirjoituksia virolaisesta elämästä.
Kielestä - minä osasin auttavasti Viroa jo tänne muuttaessamme, meillähän on ollut kesämökki Haapsalussa jo monen monta vuotta. Muutettuani kielitaito parani selkeäsi jonkin verran. Ja sitten tuli minulle pysähdys. Jäin pitkäksi aikaa sellaiseksi puolikieliseksi, joka kyllä saa asiansa aina esitettyä, mutta puhe vilisee virheitä ja suomen kielen sanoja.
Aloin sitten ottaa viron tunteja ja se auttoi jonkin verran.
Kolmessa vuodessa kieli on nyt tarttunut melko hyvin, mutta lähellekään äidinkielen osaamista se ei ole.
Ja minä olen alkuperäiseltä koulutukseltani kielenkääntäjä, eli olen niitä 'kieli-ihmisiä'.
Olen tullutkin siihen tulokseen, että viron ja suomen samankaltaisuus on aluksi apu, ja sen jälkeen pelkästään haitta.
Mutta hienoa, että haluat ja osaat jo viroa. Meille oli alusta alkaen selvää että käymme täällä kaikki keskustelut viroksi. Eipä silti, ei Etelä-Virossa suomea paljoakaan osata. Ei edes Otepään kaltaisella matkailupaikkakunnallakaan.
Terveisin Tiina
Hei Tiina ja tervetuloa tänne!
Kieltä koetan kovasti itseopiskella, mutta sen kanssa tuppaa olemaan kovasti kausiluontoista. Välillä on viikko, jolloin opiskelen tiiviisti, sitten menee kuukausi, etten tee mitään. Lohduttaudun sillä, että joka päivä sentään luen vironkielisiä lehtiä ja nettisivuja ja elän vironkielisessä ympäristössä. Kai siitä jotain tarttuu ilman tiukkaa opiskeluakin. Kielikurssi silti houkuttaisi minuakin.
Tallinnassa törmää tosiaan varsin usein suomea taitaviin. Erityisesti vanhemmat ihmiset haluavat aina alkaa puhua suomea. Siinä sitten koetan sanoa, että pliis, puhukaa viroa, jotta oppisin.
Ihan kaikki myös muistavat sanoa sen, kuinka paljon jo osaan kieltä puolen vuoden maassa olon jälkeen, kun "venäläiset voivat olla täällä 10 vuotta eivätkä opi sanaakaan".
Mitenkään aliarvioimatta rouvan kykyjä niin veikkaanpa kuitenkin, että tämä kertonee enemmän venäläisistä kuin rouvasta. ;)
Anonyymi: Joo, en tosiaan tarkoittanut hehkuttaa mielettömän suvereenilla kielipäällä :) Kyllä venättäläisillä on hieman, krhm, haasteita viron kielen oppimisen innon kanssa...
Tässä muistuikin yksi huvittavimmista kielimokistani, joka on jäänyt mieleeni. Minun piti kysyä norjaksi, voinko tulla autossa erään tyypin kyydissä, norjan kielellä "får eg sitje på med deg"?. Unohdin kysymyksestä tuon med-sanan ja näin tulin kysyneeksi "saanko istua päällesi". Kysymyksen kohde alkoi ulvoa naurusta, minäkin myöhemmin, kun lopultakin tajusin...
Minulla onkin de luxea kun työnantaja ihan mielellään istuttaa 2xpuolitoista tuntia viikossa pienryhmässä kielikurssilla työajalla.
Mitä venäläisiin tulee, niin joo. Davai davai. Yhden tuoreen kolleegan haastattelussa kyllä jo kysyin mitä kieliä mies osaa ja hän meni mainitsemaan viron. Niinpä puhummekin nyt johdonmukaisesti viroa keskenämme jos ei ole muunmaalaisia kokouksessa... poika osaa kyllä varsin hyvin.
Katsotaan kauanko menee että hänen pomonsa joka on ihan pesunkestävä lasnamäkeläinen alkaa reagoimaan. Hänen kanssaan puhutaan englantia. Yksi viikkokokous on jossa kaikki muut ovat virolaisia ja alkoivat puhua viroa kun huomasivat että minäkin alan ymmärtää. Mutta tämän kaverin osuudet tulevat edelleen englanniksi.
"manuaalinen kuppihissi" ja "maitosaareke"... tämä kyllä pelasti iltaman, joka ei muutenkaan niin huono ollut.
Hmmmm. Elämästä viisastuneena sanoisin, että ehkä on sittenkin parempi, että ei varaa syntymättömille muksuille vielä mitään vaan katsoo ensin, mitä tuleman pitää.
Suomessa lama tuli niin yllättäen, että aikakauslehtien jutuissa eletään vielä nousukautta. Eräs pankissa töissä oleva tuttavani kertoi, että nykyään työpäivät menevät siihen, kun sovittelee lomautettujen ja työttömien laina-asioita vastaamaan perheen taloustilannetta. Mutta kai se joulu sentään tulee tänäkin vuonna, ennustaa P.
P: Juu, ehdottoman samaa mieltä. Eiköhän niitä varauksia ehdi sitten myöhemmin.
Lähetä kommentti