sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Surullinen viikonloppu

Pari postausta sitten kirjoitin karvaisen kaverimme I:n huonosta kunnosta.

Koiran tila meni suruksemme niin huonoksi, että eilen eläinlääkäri totesi, ettei mitään hoitokonsteja enää ole. I lopetettiin lauantaina iltapäivällä ja haudattiin sen jälkeen Tallinnan lähellä sijaitsevalle eläinten hautausmaalle.

I tuli meille luovutusikäisenä pentuna ja eli kanssamme seitsemän ja puoli vuotta. I:n kanssa ehdittiin reissata monessa paikassa, käydä marja- ja sienimetsässä, uida, heitellä palloa lukemattomia kertoja, olla ylioppilaiden vappupiknikillä ja uuden vuoden juhlissa. I:n kanssa olin silloinkin, kun J:n synnytys alkoi käynnistyä.

Vaikka lemmikki on "vain" lemmikki eikä esimerkiksi elinkeino ole siitä kiinni, niin kyllä on murheinen mieli. Kestää taatusti jonkun aikaa tottua siihen, että kotona ei ole koiran ääniä, eikä kaveri ole aina oven takana vastassa.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

:(

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Voi I, Iso hieno koira. Kuten aikaisemmin viestittelin, iso koira vielä isommalla sydämellä! Meillä saa koira terapiaa ja maaliskuussa heppaterapiaa murheen haavoihin.
Tervetuloa Suomeen sukuloimaan. Uidaan meidän pihalla, puhutaan karvaisista menetyksistä ja skålataan punaista aikuisten juomaa:) Terkkuja, -K-

savisuti kirjoitti...

Osanottoni. Surullista, kun perheenjäsen on poissa. Voimia teille!

Kävimme juuri tänään eläinlääkärillä, onneksi kaikki on jo hyvin, oli vain lopputarkastus. Aina sitä kuitenkin pelkää pahinta.

Rauhallista joulua!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia muistamisista. Maailma ei kaadu, vaikka haikea mieli onkin. Juuri nyt olo on ihmeellinen, kun tuntuu, että pitäisi lähteä iltalenkille, mutta ei tarvitsekaan...

- S

Anonyymi kirjoitti...

J, I, A, A ja A ottaa osaa suruunne. J tietäen, miltä tuntuu menettää koira. Nyt vuosien kuluttua ei enää muistakaan miltä tuntuu, kun talossa on koira/karvoja. Rauhallista joulua!

Anonyymi kirjoitti...

Osaa ottavat myös luppakorvaisen hännäkkään V:n omistajat Lundosta. On surullista, kun yksi perheenjäsenistä on poissa.

Meidän karvakuonomme on siirtynyt jatkuvaan antibioottikuuriin, joka siis kestää huiskahännän loppuelämän. Koiru on pirteämpi, mutta karva ei tahdo kestää...

Luopumisen tuska on viiltävää. Vaan on rohkeaa tehdä päätös siitä oikeaan aikaan parhaan ystävän kipuja säästellen. Liian usein karvakuonojenkin ahdinkoa pitkitetään jos jonkinmoisilla "hoitokonsteilla".

Rauhaisaa joulua!

T, Lundo

S kirjoitti...

Kiitokset J:n sakille ja T:lle. Hyvän joulun toivotukset myös teille!

Anonyymi kirjoitti...

Otamme osaa, myös karvakuonoiset perheenjäsenet Roope ja Iines. P, T, V ja V.

Anonyymi kirjoitti...

Jäsen I:n muistoa kunnioittaen:

A
M
E
S
sekä koiratuttava Unski ja vielä
Telehallintokeskus:)

Anonyymi kirjoitti...

Kävin eilen pitkästä aikaa lenkillä Halisten metsissä ja I oli hengessä mukana :) Ja muistatko sen ulkotuli-episodin? Kuopassa oli pyöreä lumivapaa alue = kynttilää on poltettu lähiaikoina! It's a Mystery..

Hömelöä mutta aina niin iloista ja kiitollista lenkkikaveria muistaen,
I

Related Posts with Thumbnails