Virolaisia tuntuu parhaillaan puhuttavan se, kuinka pienelle lapselle on sopivaa hankkia kännykkä.
Täällä tilanne on hyvin samankaltainen kuin Suomessakin: jos vielä jokin vuosi sitten ekan kännykän sai ylioppilaslahjaksi, puhelin hankitaan nyt jo ala-asteelle (ei kun öh - alakouluun) lähtijälle.
Kännykkäkeskustelu lähti käyntiin, kun EMT, Eesti Mobiiltelefon, julkaisi Sony Ericssonin puhelimen, joka on koristeltu suositun piirroshahmo Lotten kuvin. Lottea kavereineen voisi verrata tunnettuudessa Mauri Kunnaksen hahmoihin.
Katukuvassa näkyy mainoksia, joissa herttaisen näköisiä puhelimia kaupataan. Ei kauhean vaikea arvata, että EMT tavoittelee taas lisää yhä nuorempaa kännykänkäyttäjäsukupolvea.
Uutisista ja mielipidepalstoilta selviää, että täällä ei ole tavatonta, että 4 - 5-vuotiailla lapsilla on päiväkodissa mukanaan kännykkä. Esikoulun päättäjäislahjaksi voidaan lapselle antaa känny. Pieniä puhelimenkäyttäjiä siis jo on, ja tokihan puhelinfirma haluaa niitä lisää.
Postimees-lehdessä 17.12. EMT:n edustaja saikin jo selittää Lotte-puhelimen markkinointia. Hän kertoo, että puhelimen mainoksen tekstiosa on suunnattu nimen omaan vanhemmille. Hmm, kuinka moni lapsi muutenkaan niitä mainoksen pikkupränttejä lukee...
Toki edustaja kirjoitti ihan järkeviä siitä, kuinka kännykän hankinta ja sen käytön opettelu on tietenkin vanhempien vastuulla eikä hänkään ymmärtänyt, miksi neljävuotiaalla täytyisi olla päivähoidossa oma puhelin.
Onko joku kuullut, että suomalaisessa päiväkodissa olisi jo tenavilla puhelimia? Mitäs tuumaatte sopivasta ikärajasta tähän hommaan?
Meidän viisivuotiaalla kummitytöllämmekin on jo kännykkä, mutta se on mallia Helinä-keiju ja sillä voi oikeasti soittaa, kun oikein kovasti niin uskoo. Parasta siinä on, että vehje kilkuttaa Beethovenin Freudea!
6 kommenttia:
Ei kai se ole iästä kiinni koska lapsi voi saada kännykän. Kunhan sen tuunaa siihen kuntoon, että siitä ei soitella muualle kuin iskän tai äipän numeroon.
Eskarilainen veljenpoikani oli saanut ukilta kännykän, joka on käsittämättömän makea kameroineen kaikkineen. Ukki ilmeisesti kyllästyi siihen että poika ei suostu juttelemaan kuulumisia puhelimessa, ja kas - omaan puhelimeensa hän kyllä vastaa ja tarinoi.
Nyt iinestäti odottaa joulua malttamattomana, koska olisihan aivan oikein että myös tytär saa (joulup-)ukilta uuden puhelimen, ettei tarvitse vanhalla rupulla soitella.
Olin esi-ja alakoulussa töissä keväällä, ja jo eskarissa parilla lapsella oli kännykkä ja 1. luokalla vielä useammalla. Kyllähän sen ymmärtää, että on kätevä soittaa jos joku hätä tulee, mutta onhan sitä ennenkin pärjätty ilman kännyköitä ilman mitään suurempia kommelluksia..
Anonyymi 1: Jep, nuo puhelurajoitukset ovat varmasti tarpeen. Ja ihan totta, että kai sitä voi olla puhelin vaikka kuinka pienellä. Onhan niitä paljon muitakin ihmeellisiä teknisiä härpäkkeitä, joita tenaville hankitaan. Kunhan vain pidetään jokin roti siinä käytössä.
Anonyymi 2: Olipa pieni mies tietoinen puhelimen käyttäjä! :)
Aeb: Eli niitä tosiaan on jo eskarissa... Jep, voihan sille lapselle soittaa, mutta jos minulla olisi joku hätä, joka pitäisi lapselle ilmoittaa, niin kyllä haluaisin ensin kertoa sen päiväkodin tädille enkä säikäyttää lasta, että "äiti joutui nyt autokolariin eikä tiedä, milloin pääsee sinua hoidosta hakemaan". No joo, kärjistys toki, mutta kun siellä päiväkodissa on yleensä puhelin, jota kautta voi lapsensa tavoittaa.
Tai sitten minä vain ole ajatuksiltani kivikaudella tässä suhteessa...
Minun 1,5 v lapsenlapseni on tavattoman kiinnostunut tekniikasta, kuten lapset yleensäkin - varmaan. Kaikkia nappuloita on niin ihana painella.
Poika sai äitinsä vanhan kommunikaattorin, josta on otettu sim-kortti pois. Puhelimessa on vain videoita kikattavasta isosta siskosta vauvana. Se on niin hauska pojan mielestä, että varmaan kohta menee kompusta saranat rikki. Ei se kyllä toimi muutenkaan enää puhelimena.
Viime aikoina on taas noussut esille puhelimien vaarallinen säteily ja sen vaikutus lapsiin.
Meillä ei ole vielä J:lle lelukännykkää, mutta oma kaukosäädin on. Sitä hän järsii ja painelee nappeja. Mutta kummasti vain tuntuvat varsinaiset käytössä olevat säätimet kiinnostaa, sillä niitä pitäisi pienen miehen myös välttämättä saada maistaa. Kai hän petoksen tajuaa...
Lähetä kommentti