Sairastupa

Perheemme pojat ovat kuumeessa, minkä takia lähdettiin koko sakki käymään lääkärissä.

J asioi virolaisessa lääkärissä tänään ensimmäistä kertaa. Eipä olisi voinut parempi ensikäynti olla, sillä lääkäritäti oli aivan mahdottoman mukava ja äärimmäisen selkeäsanainen. J sai penisilliinikuurin, T lämmintä kättä ja kehotuksen juoda paljon.

Apteekissa suomalaiseen farmasiajärjestykseen tottunut joutui hieman hämilleen. Lähdin kyllä apteekista (luultavasti) oikeat tropit mukanani, mutta saamastani reseptistä minulle ei jäänyt asiakaskappaletta. Huvittavinta oli, että J:n penisilliinin annostuksen apteekin rouva kirjoitti kuulakärkikynällä paketin kylkeen. "2,5 x 3" tarkoittaa sitten vissiin kahta ja puolta milliä lääkelitkua kolme kertaa päivässä. Lääkepaketin kylkeen ei siis tullut sitä tarraa, jossa lukee lääkkeen saaja ja annostus. No, meneehän se näinkin.

Penisilliini haisi muuten tismalleen samalle kuin minun ollessani pieni. Nesteen väri oli tällä kertaa keltainen. Minun tsiljoonaa angiinaani hoidettiin aikanaan vaaleanpunaisella rohdolla. Yäk, yäk ja yäk.

Harmi, että päivä on mennyt sairasteluksi, sillä täällä on ollut upea aurinkoinen talvipäivä, muutama pakkasaste ja kevyttä lumisadetta. Missähän Tallinnassa olisi sopiva pulkkamäki?