Lahden takana ollaan jälleen kotona yli viikon Suomen-reissun jälkeen. Nyt on tavattu paljon perhettä ja aivan liian vähän kavereita. Oli erittäin mukavaa. Totesimme T:n kanssa kotimatkalla yhteen ääneen, että tämä viikko päihitti komeasti marraskuisen aurinkolomamme. Oli huippua laskea pulkalla, syödä pimeässä illassa ulkotulilla grillimakkaraa, istua kavereiden kanssa saunassa, vaihtaa vuotta A-luokan puitteissa, pelata verisen totisesti lautapelejä ja syödä noin 17 rasiallista konvehteja.
Vinkiksi kaikille, jotka miettivät, miten jatkossa viettää hyvällä tavalla uudenvuodenaattoa: hankkiutukaa paikkaan, jossa on taivasalla oleva iso amme eli sellainen puinen uimapalju, johon mahtuu istumaan vaikkapa neljä ihmistä. Uikkarit päälle, pipo päähän ja muutamaksi tunniksi lojumaan lämpimään veteen puolenyön tietämillä. Kun vielä paljun sijainti on sellainen, että ympärillä on rauhaa, mutta silti näkee kauempana olevat ilotulitukset hyvin, ei uutta vuotta juuri paremmin voisi vastaan ottaa.
Suomessa sai kokea aivan liian pitkästä aikaa kunnon lumipeitteen ja reippaat pakkaset. Maailma on pahasti nyrjähtänyt, kun kymmenen asteen pakkanen on olevinaan suuri elämys ja lumihanki tuntuu aivan poikkeuksellisen hienolta. Onneksi Tallinnassakin on nyt pakkanen, ja lähiaikojen tavoitteeksi voisi ottaa pääsyn luistelemaan vanhassa kaupungissa sijaitsevalle luisteluradalle. Tästä linkistä voi lukea luistelupaikasta lisää. Varmasti hauska kohde vaikkapa viikonloppureissulla Tallinnassa pyörähtävälle.
Pyhien aikana J on alkanut kontata. Se ei vielä ole pääasiallinen liikkumistapa, mutta kun käsien ja polvien alla on sopiva kitka, poika etenee kontaten jonkin matkaa. Lisäksi hän kiipesi ensimmäistä kertaa lelulaatikon päälle ja olisi kiivennyt vielä pöydällekin. J:n nukkuminen on parantunut välipäivinä merkittävästi. Siitä ehkä kirjoittelen myöhemmine kokonaisen oman postauksen.
Matkan laivaosuuksilla huomasimme, että lapsiperhe lienee jonkinlainen luotettavuuden symboli. Sekä mennen että tullen meille vieras matkustaja pyysi meitä vahtimaan matkatavaroitaan sillä aikaa kun itse kävi jossakin. Mikäs siinä vahtiessa, ja hauska on huomata, että vielä maailmassa uskalletaan luottaa vieraiden ihmisten apuun.
Joulukortin sijaan lähetimme tänä vuonna tutuille joulukirjeen. Tässä kohtaa on pakko korjata kirjeeseen päässyt ärsyttävä virhe. Kirjeeseen kirjoitimme yhden ainoan vironkielisen lauseen ja tietysti siihen tuli moka. Hyvää uutta vuotta toivotetaan tietenkin "head uut aastat". Sitä toivomme myös kaikille niille, jotka eivät joulukirjeemme lukijakuntaan kuulu. Pilkunviilaus ja saivartelu jatkukoon myös tulevana vuonna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti