Muistan, kuinka Virossa opiskellut ja paljon aikaa viettänyt ystäväni jo kauan sitten kertoi, että viron kielessä käytetään tavattoman paljon vierasperäisiä, erityisesti englannin kielestä tulevia sanoja. Silloin en sitä itse voinut olla kokemassa ja näkemässä, mutta nyt uskon asian hyvin.
Lainasanojen kummasteluni aloitin tsau-sanasta, jota kuulee täällä koko ajan. Ensin luulin, että tsaun käyttäminen tervehdyksenä on jokin sisäpiirin juttu eikä minun kannata sitä käyttää. Toisin kävi. Tsau tuntuu olevan jo viron yleiskieltä (ainakin Tallinnassa). Ventovierasta en sillä tervehtisi, mutta vähänkin tutun kanssa sitä voi hyvin käyttää.
Tämän päivän Postimees-lehdessä taidehistorioitsija Jüri Kuuskemaa kirjoittaa pitkän mielipidekirjoituksen viron kieleen ilmestyneistä sanaparasiiteista. Jos suomalaiset ärsyyntyvät niinku-sanasta, virossa vastaava ärsyttäjä on "siis". Kun virolainen lähtee chillailemaan (mitenkä tuon suomeksi sanoisi...), hän lähtee "tsillima". Hyvä meininki on tietysti "hea fiiling". Kun pitää tulostaa tai tallentaa, niin lähdetään "printima" ja "seivima". Kun on jokin ratkottava asia tai tapaus, on kyseessä "keiss".
Suomessa kaikki tuntuu nykyään olevan jossakin "ilmastossa" (esim. poliittinen ilmasto). Virossa käytetään Kuuskemaan mukaan samalla tavaa sanaa "maastik" eli maasto. Ja kun pitää todella siunustella ja äimistellä, voi virolainen huudahtaa "õudziizuzkraist!" tai " õumaigaad!".
Se, että yksittäisiä vierasperäisiä sanoja ja ilmauksia ilmestyy kieleen, ei välttämättä ole kovin dramaattista. Niin on ollut maailman sivu. Mutta se, että vierasperäisyydet uppoavat kielen rakenteisiin ja kielikuviin, onkin jo vähän huonompi homma. Siitäkin Kuuskemaa antaa kirjoituksessaan esimerkkejä, mutta niitä en osaa tässä selittää, kun en viroa niin hyvin taida.
En myöskään tarkasti tiedä, kuinka paljon Virossa tehdään sanastotyötä, eli luodaan uusia vironkielisiä sanoja vaikkapa tietotekniikka-alan tarpeisiin. T. sanoi kuulleensa, että tällaista ei olisi ollenkaan. Suomessa on onneksi edes yritetty. Eri asia sitten, kuinka hyvin onnistuttu.
Nyt mä seivaan tän postauksen, ehkä feisbuukkaan vähän ja sitten laitan läppärin kannen kiinni. Kuka tekis safkaa?
5 kommenttia:
T-täti menee kans surffaamaan...
hauskoja juttuja sulla, on ilo lukea
T: Hyvä, hyvä!
Anonyymi: Kiitos paljon, mukava kuulla!
"Mutta se, että vierasperäisyydet uppoavat kielen rakenteisiin ja kielikuviin, onkin jo vähän huonompi homma."
Luulen sen johtuvan siitä, että viro on vuosisatojen aikana "germanisoitunut" huomattavasti suomea enemmän. Esim. omistusliikkeet ovat kadonneet viron kirjakielestä jo vuosisatoja sitten, kun suomessa se on tapahtunut vasta puhekielessä. Viro on siis "valmiimpi" germaanisten kielten vaikutteille kuin suomi.
Tuo ei tietenkään ole syy siihen, miksi vieraskielisyys on yleisempää virossa kuin suomessa. En tunne virolaista mielenlaatua tarpeeksi hyvin, joten en osaa vastata. Herää ennemminkin kysymys: millainen vaikutus suomen kielellä on nykyään viron kieleen?
Anonyymi, kiitos kiinnostavasta kommentista ja siitä, että olet jotenkin päätynyt vanhan postaukseni pariin!
Se on totta, että viro on kielenä paljon "kuluneempaa" kuin suomi. Yksi asia on nuo omistusliitteet. Toinen hyvä esimerkki on diftongit. Suomalaisen vielä joutuu vääntelemään suutaan sanoakseen "yö" ja "kieli", kun virolainen voi oikaista suoraan "öö" ja "keel".
Olen ollut tosi yllättynyt havaitessani, miten paljon nykysuomen sanoja ainakin täällä Tallinnan seudulla ihmisten puheessa välillä vilahtelee. Niin paljon niitä ei kuitenkaan ole, että osaisin tästä heti heittää esimerkin, mutta takaan - niitä on. Osa on aivan suomen kielen kaltaisia, osa jollakin tapaa muotoutunut viroon.
Oiva oman postauksensa aihe, kiitos siitä! (kunhan olen vähän perehtynyt asiaan lisään ja kuullut esimerkkisanoja)
Lähetä kommentti