Suuren ja pienen kohtaaminen

Jokin aika sitten kirjoitin, että meille tulee hoitoon kaverin irlanninsusikoira. Suunniteltu viikonloppuvierailu lyheni yhden yön visiitiksi.

Vaikka edesmennyt koiramme I oli hyvin suuri, hoidokkimme Alma oli vielä komeasti suurempi. Ei niin jykevä kuin I, mutta paljon pidempi ja korkeampi joka suuntaan. Jos I ylettyi kuonollaan pöydän reunaan, Alma ylettyy vaivatta poimimaan mitä tahansa aivan ruokapöydän keskeltä.

Kun Alma saapui, olimme J:n kanssa pihalla leikkimässä. Heti kättelyssä selvisi, että Alma oli J:n mielestä suunnattoman pelottava. Poika huusi sylissä surkeana, kun koira tuli lähelle. Olimme jonkin aikaa ulkona ja lähdimme sisälle. Siellä pojan pelko vain lisääntyi, kun ilmestyskirjan peto tuli vieläkin lähemmäs. Siinä kohtaa oltiin kuitenkin niin illassa, että J:n oli aika lähteä nukkumaan. Saattoi olla, että väsykin aiheutti ylimääräistä jännitystä.

Aamulla olikin jo aivan toinen ääni kellossa. Lattialle J ei halunnut yksin mennä, mutta pelästynyt huuto loppui hyvin pian ja poika katseli Alman touhuja hyvin kiinnostuneena. Alma oli vähintään yhtä kiinnostunut. Se olisi kovasti tahtonut nuuhkia, mikä pieni selittäjä aikuisen ihmisen sylissä on.

Aamupäivän istuimme J:n kanssa sohvalla ja katselimme lattialla rötköttävää koiraa. Siinä kohtaa Alma oli muuttunut J:n mielestä jo erittäin kiinnostavaksi, ja lopulta poika pudottautui itsekseen sohvalta pois ja lähti leppoisasti leikkimään omilla leluillaan. Pieni hätä tuli aina siinä kohtaa, kun Alma lähestyi nuuskien. Silloin tuli kiire äidin syliin, mutta ei enää pelokkaasti huutaen.

J löysi tiensä myös Alman vesikupille, jota hän omalla lusikallaan kovasti sekotti. Kun Alma saapui paikalle seuraamaan tapahtumaa, tuli tietysti säikähdys ja J konttasi koiran mahan alta pois. Tosin sieltä hän mahtuisi myös kävelemään lähes suorana!

Lyhyt koiravierailu osoitti, että jos Alma olisi ollut vielä päivän pidempään, J ei varmasti olisi ollut koirasta enää moksiskaan. Hyvä niin. Oli vain harmillista nähdä alkusäikähdys. Vielä muutama kuukausi sitten kun I oli olemassa, lapsi ei välittänyt koirasta vähääkään. Näin äkkiä sitten unohtui, että taloudessa voi olla nelijalkainenkin. No, Alman kanssa kohdataan varmasti vielä monia kertoja.