Kiitos täällä blogin kommenteissakin vilahtaneen L:n, perheessämme on vihdoinkin kunnollinen lintukirja. Pertti Koskimiehen Lintuoppaan avulla koetan vähitellen laajentaa lintutuntemustani edes hieman talitiaista pidemmälle.
Lintukirja on kiinnostavan tiedon lisäksi myös hulvatonta hupia. On mainiota lukea, miten kirjoittaja on kuvannut 253 linnun ääntelyä. Ruokokerttusen laulu on kiihkeää lavertelua, maakotkalla on haukkuva kaklatus, tyllin soidinääni on hiova vejeto-vejeto ja räyskän lentoääni on käheä karjaisu. Loistavaa suomen kielen käyttöä!
Suosikkiääneni on erään linnun "ronkottava törähdys". Lintuaiheisesti annettakoon papukaijamerkki sille, joka keksii, mikä sibeliaaninen siivekäs on kyseessä.
MUOKKAUS KLO 21.45: Höhöö, havahduin tänään yhtäkkiä siihen, että olen kirjoittanut tässä postauksessa ihan pötyä. Mikäli musiikkihistorian knopeista oikein muistan, tuohon kyselemääni lintuun ei liity säveltäjä-Sibbe yhtään mitenkään. Ainolan yllä lenteli ihan muu lintu.
4 kommenttia:
Äkki on see luik?
Arvab Väikis, kes ei ole enam nii väike vaid on paksuksi läinud, nagu nägid nädalavahetusel! Vist olen liiga palju Sacheri torti söönud...
Laulujoutsenta veikkaa L!
Hei, mitä siellä sanotaan fasaanin äänestä? Se on niin hassu. Itseäni se lähinnä muistuttaa kotoisasti YO-kylän ajoista, jolloin ikkunasta saattoi kuulua pelästyneen fasaanin krääkynä ja heti perään siipien läpätystä, kun fasaani tekee pienen pyrähdyksen.
Eipä ole ronkottava törähtelijä joutsen eli luik. Pidämme vielä lukijoita jännityksessä!
Fasaanista todetaan, että sen soidinääni on käheä törähdys ghöö-gök ja että lentoon lähtiessä se kotkottaa.
"Käheä törähdys" on minusta karkeaa aliarviointia. Aamuyöllä makuuhuoneen ikkunan alla kuuluva pirullinen rääkäisy on kaikkea muuta kuin käheä.
Lähetä kommentti