Huokaus. Joku oli varmaan juottanut J:lle viime yönä useamman purkillisen energiajuomaa, sillä tänään oli meno varsin liikkuvaa. Liike jatkui maksimivauhdissa koko päivän päättyen hirmuiseen harmiin nukkumaanmenovaiheessa, kun vielä olisi pitänyt yöpaita päällä päästä pihalle juoksemaan eivätkä typerät vanhemmat sitä sallineet.
Eipä silti, ei tämä päivä nyt hurjan paljon muita vauhdikkaampi ollut. J on viime aikoina taas oppinut lisää uusia kujeita, joiden myötä äiti ja isä saavat olla koko ajan tarkempia. Tuntuu, että joka paikkaan pitää rakentaa barrikadeja, nostaa esineitä pojan ulottumattomiin ja vahtia, vahtia ja vahtia.
Pienet sormet tutkivat lattiaviemäriä, vessaharjalla pestään lattiaa, vessanpyttyä vedetään puolen minuutin välein, jauhokaapin tai roskapöntön sisus on lattialla, jos ei muista tehdä ovivirityksiä, kännykkää järsitään, kirjoja revitään ja pöytäliinaa kiskotaan. Lisäksi poika oivalsi, että vaunuissa voi nousta seisomaan. Saan heittää hyvästit sille, että J kauppareissulla rauhaisasti istuen tarkkailisi ympäristöä. Ja voi kunpa joskus voisi vaihtaa vaipan ilman siihen kuuluvaa kiljuntaa ja tolkutonta painiottelua.
Tää on niin tätä.
10 kommenttia:
Olisi siis sittenkin tullut se leijonankesyttäjän koulutus käyttöön.
Sen verran mitä minä J:a tunnen, hän on hurmaava nuori mies. Uteliaisuus ja aktiivisuus ovat hyveitä, vaikka se onkin urheilua vanhemmille.
Hengessä mukana, olet ihana äiti.
S
Hih! Kuulostaa tutulle. Joko kokeilit housuvaippoja? Ne pystyy vaihtamaan sylissä istuen. :)
Hmh... ehkä J:llä on edessään loistava tulevaisuus painijana.
Eikös paini ole suomalaisten leipälaji? Tarpeeksi kun jaksaa sinnitellä tatamilla, pierrä (pardon my French) ja kiroilla, irronnee kotikunnalta vielä reilu tontti vaivojen palkaksi.
Jatkakaa siis harjoituksia! :-)
Kärsivällisyyttä vaan sinne. jo 8-vuotiaan vanhempana on aivan erilaista. Voi käydä vaikka ruokakaupassa kotimatkalla. Sitä en lakkaa juhlimasta ikinä.
m, Tku
Anonyymi, kyllä välillä siltä tuntuu.
S, kiitos! Kyllähän J ehdottomasti suurimmaksi osaksi on hurmaava.
Anonyymi, en vieläkään ole muistanut kokeilla, mutta seuraava vaippapaketti täytyy niitä ottaa. Pitääkin laittaa heti kauppalistaan. Sylissä istuen niitä vaippoja nytkin koetetaan vaihtaa. Hoitopöydästä voi enää vain haaveilla.
Tiina, erinomaista positiivista ajattelua! Ehkäpä tosiaan pitäisi poikaa tähän suuntaan rohkaista. Parin vuoden päästä heppu heittelee junttia ja niskalenkkejä tuosta vain. Kiroilua en salli, mutta piereskelyltä ei molskilla vääntäessä voine välttyä. Torvisoittokunta sitten vain lähemmäksi, niin ei paukut kuulu :D
M, juu, kyllähän tämä toki tästä. Päivät eivät ole veljksiä. Tänään poika on ollut kuin herran enkeli leikkien pitkiä tovia itsekseen.
Ja eikös paini ole erään tuntemamme henkilön mielestä ehkä maailman hienoin urheilulaji? Tällaisen lausunnon ainakin eräs neiti-ihminen antoi muinoin erään keskisuomalaisen leirikeskuksen suunnalla aamupalaa syödessään, ja kuinkas kävikään... Että kyllä se on pojassa ihan sukuvika!
Väikis, joka harrastaa vain jaakobinpainia....
Öh, onhan sitä saattanut tulla tuollaistakin tulla lausuttua... Mutta olen kyllä edelleen samaa mieltä! Jos asuttaisiin Seinäjoella, poika olisi käynyt jo puoli vuotta painitreeneissä.
Minä en kyllä ikinä päästä lastani painitreeniin, sen sairaampaa lajia ei olekaan: ennen kisaa nähdään nälkää ja kuivatetaan itsensä saunassa hikoillen vaikka kuinka pitkään ja sitten matsin jälkeen kauhea ahminta. Vähemmästäkin menee kroppa sekaisin ja tulee syömishäiriöitä ja mitä ja ilmankos ne entiset painijat on kaikki ihan plösöjä.
Nyt rohkenen olla anonyymin kanssa hieman eri mieltä. Tai no, olen samaa mieltä tuosta kilpailusta. Nälkiintymiset, kuivattamiset ja ahmimiset ovat tosiaan ihan sairasta enkä ymmärrä, miksi lajin painorajoja ei voisi miettiä uusiksi. Siinä onkin syytä tarpeeksi siihen, että en välttämättä toivoisi lapseni huipputason kilpapainia harrastavan.
Mutta se ei tarkoita, etteikö lajin harjoittelu olisi loistavaa monipuolista liikuntaa, jossa kehittyvät niin voima-, nopeus- ja koordinaatio-ominaisuudet. Uskon, että jos jossakin kasvaa oman kehon hallinta, niin painissa. Sen puolesta voisin lastani painin pariin kannustaakin. Ihan samoin kuin telinevoimistelun tai taitoluistelun tai yleisurheilun tai, tai, tai... Ikäviä lieveilmiöitähän on kaikissa lajeissa.
Lisäksi tykkään lajissa siitä, että se on oikeasti mättöä mies miestä vastaan. Ei ole luistelevia polvihousupoikia lyömässä toisiltaan hampaita kurkkuun vain sen takia, että "se nyt vain kuuluu lajiin". Ja vanhat lätkäpelaajat ne vasta plösöjä onkin :D
Höhöö, kauhea palopuhe lajin puolesta, jota en ole harrastanut, enkä edes taida tuntea yhtään harrastajaa!
Lähetä kommentti