Pieni ruuneperimme väläytti tänään ensimmäisen kolmesanaisen virkkeensä, "auto ajaa hiekkaa". Luulen, että täsmällisemmin se tarkoitti, että auto ajaa hiekalla, sillä katselimme kirjaa, jossa maasturit pöristelevät aavikolla.
Mielestäni emme ole kovasti tuputtaneet pojalle autoleikkejä, mutta niin ne vain tuntuvat kovasti kiinnostavan. No, emme kyllä ole hänelle barbeja tai mollamaijojakaan tarjonneet, joten kai sitten näytämme kovin perinteisten sukupuoliroolien mallia. Voi kamala.
J:n lämmin ystävyyssuhde naapurin tyttärien kanssa sen kuin tiivistyy. Nyt ulos sännätään huulet törröllään ja sanoen joko viroksi "musi-musi" tai suomeksi "pusi-pusi". Naapurin J:tä vuoden vanhempi O on tämä suukkojen kohde. Lisäksi koko ajan pitää olla halaamassa. J myös kävelee varsin luontevasti pihan yli naapuriin, jos heidän ovensa sattuu olemaan auki. On sanomattoman hyvä asia, että naapurusto on turvallinen ja että voi luottaa siihen, että kaikki vähän katsovat toistensa lasten perään.
Huomenna lähdemme J:n kanssa mummolaan ja minä jo jännitän, osaanko enää nukuttaa lastani. Jokailtainen homma on viime aikoina siirretty sujuvasti T:lle, ja herroilta käy yöpuulle meno niin rauhallisesti ja vaivatta, että kateeksi käy.
2 kommenttia:
Itsekin olen ihmetellyt autojen ylivertaisuutta pienten poikien maailmassa. Kun A oli pieni, meillä ei edes ollut autoa, mutta silti auto oli kyllä ensimmäisien sanojen joukossa. A&A (11kk) seuraavat isoveljen jalanjäljissä ja sujuvasti lentävät lentokoneilla ja ajavat hienosti junalla ja autoilla.
Mystistä onpi tämä. Kai pojilla sitten jokin pärinägeeni on.
Lähetä kommentti