Matkatessani Suomeen ja takaisin J:n kanssa suuri osa laivalla olosta kuluu lasten leikkipaikalla. Keskiviikkona Suomeen mennessä ja sunnuntaina Tallinnaan tullessa puhisin kiukkua niiden vanhempien suhteen, jotka jättävät lapsensa leikkimään eivätkä sen jälkeen vaivaudu vähääkään seuraamaan, mitä piltit puuhaavat.
Sunnuntain laivamatkalla tein oman lapsen kaitsennan ohessa seuraavaa:
- koetin estää toisia lapsia laskemasta liukumäessä pienempien päälle, ja pitänyt sitten monikielistä saarnaa, kun näin on kaikesta vahdinnasta huolimatta käynyt.
- vahdin haukkana, että riiviömäisimmät eivät tuuppaa J:tä pois leikkiauton päältä.
- käskin pikkupojan lopettaa toisen pojan hakkaamisen leikkikuormurilla. Hakkaajapojan vanhempia ei näkynyt missään.
- rauhoitin ja silitin päästä täysin vierasta lasta, jonka silmään toinen heitti pallon. Poika itki surkeana, mutta tämänkään lapsen vanhempia tai muuta huoltajaa ei näkynyt. Lapsi onneksi tyyntyi vieraan tädin rauhoitteluista.
Tämänkertaisilla reissuilla eniten pahanteossa olivat venäjänkieliset lapset, vaikka toki myös suomen- ja ruotsinkieliset kunnostautuivat. On kieltämättä hieman absurdia komentaa viron kielellä noin viisivuotiasta venäjää puhuvaa lasta, mutta ilman mutinoita loppui mm. tuo leikkikuormurilla hakkaaminen.
Myös surkeasti itkenyt lapsi oli venäjänkielinen, ja siinä sitten lohdutin vähän kaikenlaisilla kielillä, paitsi pojan äidinkielellä, jota en osaa yhtään. Onneksi silittäminen ja kipeän paikan päälle puhaltaminen ovat yleismaailmallisia apukeinoja kivun hoidossa.
Nyt laivan leikkipaikalla oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita ehkä tavallista enemmän. Kuitenkin sekä nämä että monet muut aiemmat matkat ovat minun mielessäni vahvistaneet kiintoisaa seikkaa: jo pienissä lapsissa ja heidän tavoissaan leikkiä näkyy se, mistä kulttuuripiiristä he ovat.
Suomen ja Viron välillä matkatessa korostuu luonnollisesti ero vetäytyvien pohjoismaalaisten sekä räiskyvien venäläisen kulttuuripiirin kasvattien välillä. Jos venäjänkieliset aikuiset ottavat reilusti tilaa ympärilleen ja pitävät ääntä, niin samoin tekevät myös heidän lapsensa. En tiedä itkeäkö vai nauraa, kun kerta toisensa jälkeen saa nähdä, miten suomalaiset ja virolaiset vanhemmat vähin äänin hakevat lapsensa pois pallomerestä, kun sinne saapuu muutama voimalla ja vauhdilla telmivä venäjänkielinen lapsi.
Lasten leikeissä saa ja pitää olla vauhtia ja ääntä, mutta vanhemmilta -kansallisuudesta riippumatta- pitäisi vaatia sen verran vastuuntuntoa, että jaksaisi kahvinjuonnin ohessa katsoa, ettei oma tenava pilaa kaikkien muiden leikkejä.
5 kommenttia:
Huomasin saman kesäreissulla Tukholmaan. Ruotsissa tuntuu olevan mentaliteetti, että lapset selvittäkööt keskenään kahinansa. Tuo teoriassa toimii isompien lapsien osalta, mutta kun kiusanhenget tuppaavat valitsemaan helpoimman mahdollisen uhrin. Todistamassani tapauksessa noin 4-vuotias lapsi kiusasi yksivuotiasta ja jopa yksivuotiaan toista vanhempaa. Kiusanhengen vanhemmat eivät puuttuneet asiaan millään tavalla. Suutuin touhusta sen verran, että ilmoitin 4-vuotiaalle selväsanaisesti ruotsiksi, että nyt tuo touhu loppuu. Kehtasi sen jälkeen vielä testata hermojani ajamalla polkuautolla jaloille!
Mites opetat lapsesi pärjäämään tollasten häiriköiden kanssa, jotka eivät pelkää edes vieraita aikuisia?
T: S Espoosta
Juu, psykologitätini on vahvasti sitä mieltä, että joku kelpoisuustesti pitäisi vanhemmiksi halajaville järjestää ennen kuin lapsia saisi hankkia ja minä sitä kyllä kannatan lämpimästi! Mutta leikkipaikoilla on myös mielenkiintoista seurata lasten ja kotikasvatuksen eroja. Viikonloppuna ABC:n leikkipaikalle meni kaksi veljestä, noin 6 v. ja 3 v. Vanhempi potkaisi ennen alueelle astumistaan kengät jalasta ja ne jäivät sikin sokin lattialle. Nuorempi taas asetteli kengät siististi vierekkäin alueen reunalle. Hetken kuluttua tuli 3 lapsen sisaruskunta, jotka lampsivat alueelle kengät jalassa...
S, ruotsalaiset vissiin laittavat demokratian hengessä jo pikkulapsensa diskuteeraamaan. Ihan kiva jos toimii, mutta kun yleensä ei. Hienoa, että sulla oli pokkaa puuttua tilanteeseen vanhempien läsnäolosta välittämättä!
Anonyymi, joo, koirankasvattajakin voi sanoa pennun ostoa harkitseville, että miettikäähän nyt.
Hee, tuo kenkäasia on kiinnostava myös laivan leikkipaikalla. Siellä kun pitäisi ottaa popot pois. Yleisenä huomiona olen tehnyt, että vanhemmat kyllä ottavat lapsiltaan jalkineet pois, mutta talsivat itse leikkipaikalla kengissään. Ja logiikka oli missä...? No, toki on maailmassa suurempiakin ongelmia.
Jonkinlainen "pääsykoe" kieltämättä voisi olla paikallaan lisääntymisluvan saamiseksi.
Yksi hyvä kysymys voisi olla "onko suvussanne esiintynyt venäläisyyttä?" :p
Anonyymi, eipä taitaisi mennä poliittisesti epäkorrektina läpi...:)
Lähetä kommentti