Terveisiä sairaalasta

Olen luultavasti maailman kurjin äiti, kun istun tälla lailla tietokoneen ääressä muutama päivä synnytyksen jälkeen enkä vain tuijota ihaillen tytärtämme. No, älkää huoliko, en ole kauaa, sillä en oikein voi istua enkä seistä, joten palaan pian makuuasentoon K:n viereen.

Olemme siis K:n kanssa vielä synnärillä. Pientä terveysseurantaa tuli sen verran matkaan, että olemme täällä vielä muutaman päivän. Syytä huoleen ei terveyden puolesta ole.

Nyt voi jo sanoa, että erot suomalaisessa ja virolaisessa synnytyssairaalatoiminnassa ovat hyvin vähäiset ja nekin ovat enemmän sellaisia tyyli- ja tapaeroja. Noin lääketieteelliseltä kannalta vaikuttaisi, että täällä tarkastellaan kaikki ihan samat jutut kuin Suomessakin.

Mutta onhan tässä kieltämättä omaa eksotiikkaansa! Jännittyneenä odotan, millaista ruokaa laitoshuoltaja syöntiaikoina eteeni kantaa. On ollut riisivelliä, keitettyä tattaria, perunamuusia ja epäilyttävän näköisiä makkaransiivuja. Haarukat, veitset ja lusikat pitää itse tiskata eikä ruoka-annosten kanssa tule aina juomaa. Viimeinen ruokailu on klo 17 - 18, mikä tarkoittaa, että T on saanut raahata minulle iltapalaa. Imettäjän ruokahalu tuntuu olevan roima heti alusta lähtien, enkä millään selviäisi ilman evästä seuraavan aamun aamupalaan.

Kieliasia on suurin keskittymisen aihe. Hoitajissa tuntuisi olevan enemmistö venäjänkielisiä - toki kaikki puhuvat viroa. Eilen onnistuin aiheuttamaan pienen häkellyksen erään vahvasti venäläisittäin murtaen viroa puhuvan hoitajan kanssa. Olimme hississä matkalla osastollemme ja hän sanoi minulle melko pitkän lauseen jotakin asiaa. Sanoin hänelle, että muistattehan, että en osaa venäjää, toistatteko uudestaan viroksi. Tähän hoitaja vastasi: "Mutta minähän puhuin viroa!" Onneksi väsyneenä ja hormonihuuruissa ei edes tajua hävetä...:)

Vaan nyt petiin ja ihmettelemään pientä ihmettä. Kiitokset minun puolestani edellisen postauksen kaikille onnittelijoille!