Kumpikin lapsi nukkuu eikä ole akuuttia ruuanlaitto-/pyykinpesu-/siivous- tms. tarvetta. Pari sanasta siis pitkästä aikaa täälläkin. Kuten ounastelin, bloggaustahti todellakin on rauhoittunut.
Pieni K. tuli eilen kolmen viikon ikään. Kaikki on meillä lapsiperheelle ominaisesti tasaisen epätasaisesti. K nukkuu silloin kuin nukkuu ja muuta elämää järjestellään sitten vähän sen mukaan.
Viime viikolla K:ta kävi ensimmäistä kertaa katsomassa täällä kotona neuvolan täti, eli perhelääkärikeskuksemme terveydenhoitaja. Ensi viikolla lähdemme itse käymään neuvolassa. Lapsen kasvun suhteen en olisi huolissani, sillä tytär ei sylje päin rintaa. Neljän kilon rajapyykki lienee ohittunut jo oikein komeasti.
J:n suhtautuminen pikkusiskoon vaihtelee vähän sen mukaan, mikä tilanne on. Viime päivinä J on alkanut oma-aloitteisesti pussailla, halata ja silitellä siskoa ja haluaa hänet monta kertaa päivässä syliin. Kun tänä aamuna menin hakemaan uniltaan herännyttä poikaa, oli hänellä ensimmäiseksi kova huoli siitä, missä K. on.
Toisaalta on myös hetkiä, jolloin pikkusisko voisi veljen mielestä mennä sinne mistä on tullutkin. Kun imetys vain kestää ja kestää ja kun äiti aina vain vaihtaa vaippaa ja hyssyttää vatsanpuruista kitisevää kääröä, meinaa pojalta mennä hermo. Se taas saa pojan tekemään temppuja, jotka ovat ehdottomasti kiellettyjä. Kun äiti kieltää, tehdään pahoja vielä kiivaammin ja sitten ovatkin kaikki pää punaisena harmista. On tässä vanhemmilla täysi työ etsiä sopivaa tasapainoa huomion jakamisessa.
Viron säädösten mukaan lapselle on annettava nimi viimeistään kuukauden sisällä syntymästä, joten meillä nimetään lapsi viimeistään ensi viikolla. Ristiäisiä perheen ja kummien kanssa vietämme vähän myöhemmin.
Minulta ei kannata kysyä, mitä Virossa on viime viikkoina tapahtunut tai mitkä ovat kuumat puheenaiheet. Ei hajuakaan. Koetan pikaisesti selata päivän lehden ja käväistä netissä. Lehtiseurantani painopiste vaihtuu muuten taas Postimees-lehteen, kun päätimme jättää Eesti Päevalehden. Päivänpolttavista uutisaiheista tiedän kyllä sen, että lunta on tullut ja tulee taas lisää. Uskomaton talvi, josta J kyllä nauttii.
2 kommenttia:
Meidän nuoren herramme mielestä pikkusisko on "ihana söpöläinen", minkä jälkeen siskoa voikin mätkäistä päähän avaimenperällä. Jotenkin tuntuu, että nuo kinat vain kovenevat, mitä enemmän tulee ikää ja pikkusiskolle voimia. Toisaalta sisarukset ovat kovin rakkaita toisilleen. Meillä muksuilla on kolmen vuoden ikäero, joten esikoinen ymmärtää olla osaava isoveli pikkusiskolleen - aina tarvittaessa. On huomannut P.
Voipi tosiaan olla, että kinan määrä lisääntyy iän myötä. Nyt pikkuinen ei vielä pistä hanttiin, niin on helppo silitellä. Lyömiseen asti ei täällä sentään pikkusiskon kanssa ole vielä menty, mutta luultavasti sekin päivä nähdään.
Lähetä kommentti