Seuraa kuivaa virastoasiaa, lähinnä muistiinpanoksi itselle, mutta ehkä myös tiedoksi jollekulle muulle, jos tarvista on.
Pitäisi päästä käymään J:n ja K:n kanssa Suomessa. Tätä varten K tietenkin tarvitsee virallisen henkilöllisyystodistuksen, joko (Suomen) passin tai virolaisen henkilökortin. Päätimme ottaa jälkimmäisen.
Kortin saaminen edellyttääkin erinäisiä asiointikäyntejä, joiden kanssa tänään pääsimme vauhtiin. Tai oikeastaan jo viime viikolla, kun käytin K:ta passikuvassa. Kuukauden ikäisestä lapsesta passikuvan ottaminen on aina yhtä lystikästä. Kaikenlaisia sirkustemppuja sai keksiä, että sai tytön avaamaan silmänsä ja vielä katsomaan tarvittavan hetken myös kohti kameraa. Onnistui lopulta.
Tänään lähdimme K:n kanssa Kodakondsus- ja Migratsioonsametiin, josta henkilökorttia eli Id-korttia haetaan. Mukaan tarvittiin lapsen syntymätodistus ja passikuva. Nämä mukanani ajattelin, että nyt hoituukin homma sujuvasti.
Virastossa sain sitten kuulla, että emme ole käyneet suurlähetystössä ilmoittamassa lapsen syntymästä Suomen viranomaisille. Uups, no eipä olla. Kai olin joskus hämärästi jostakin lukenut, että näin pitäisi tehdä, mutta oli päässyt unohtumaan.
Siis auton nokka kohti Toompeata ja Tallinnan Suomen-suurlähetystöä. Sielläkään asiaani ei voitu edistää, sillä eihän minulla ollut mukanani oikeastaan mitään tarvittavia lappuja, jotta lapsellemme saataisiin Suomen kansalaisuus ja sosiaaliturvatunnus (kannattaisi edes joskus lukea ohjeita ja pikkupränttejä...).
Viron syntymätodistus täytyy ensinnäkin todistaa oikeaksi apostilla-leimalla, ja tätä asiaa tekevät vuoden alusta lähtien notaarit. Sen lisäksi lähetystö haluaa nähdä niin T:n kuin minun passit.
Huomenna lähdenkin siis käymään jonkun tallinnalaisen notaarin luona. Muutaman päivän kuluessa minulla pitäisi olla kädessäni virallinen paperi, jossa todistetaan, että syntymätodistus on virallinen paperi. Ja hieno leima kanssa. Ja papukaijamerkki. Ja 350 kruunun lasku.
Tämän käynnin jälkeen voin joskus ensi viikolla palata lähetystöön ja lopulta virastoon, josta voin hakea K:lle Id-korttia. Jos kaikki onnistuu, pääsemme maaliskuussa Suomeen.
Se, miten matkustan itsekseni kahden alle kaksivuotiaan kanssa Tallinkilla, onkin vallan oma seikkailuinsa. Palaan siihen ehkä, jos selviän hengissä.
Tämän päivän virastoseikkailussa oli kuitenkin paljon plussia: tuli käytyä piiiitkästä aikaa keskikaupungilla ja istuttua hetki kahvilassa, kun odottelin lähetystön aukeamista. Jännitin koko kahvikupillisen ajan, mitä tapahtuu, jos K herää. Olen kaiketi unohtanut, että lasta voi ruokkia ja vaippaa vaihtaa muuallakin kuin kotona.
Vanha kaupunkikin tuntui aivan uudelta, kun siellä kävi kunnon tauon jälkeen. Toistan monesti sanomaani: Tallinna ja erityisesti vanha puoli ovat parhaimillaan talvella. Silloin tämän kaupungin kaihomielinen tunnelma pääsee parhaiten esille.
9 kommenttia:
Minä taas mietin, kuinka selviän kahden pienen lapsen kanssa Turusta Savonmualle huhtikuussa... Vaihtoehto yksi on vuokra-auto (pysähdyn sata kertaa matkalla syöttämään, pyyhkimään puklua, vaihtamaan vaippaa, hytkyttämään, antamaan viihdykettä isommalle ja niin edelleen). Vaihtoehto kaksi on juna. Ei ole helppo sekään, kaksi tai kolme junanvaihtoa vauvanvaunujen, kiukuttelevan kaksivuotiaan ja hillittömän tavara-arsenaalin kanssa... Koska P lähtee viikoksi Ruotsiin, minun on ehkä kuitenkin vakavasti harkittava jompaa kumpaa, sillä jos I ei nuku yöllä eikä O päivällä, niin en nuku viikkoon. Mummusta olisi tässä tapauksessa iso apu, eikä hän voi matkustaa kouluvuoden aikana. Pohtii L
Mutta milläs todistat, että se virallinen paperi, joka todistaa, että syntymätodistus on virallinen paperi, on virallinen paperi? Pitäiskö olla joku... emmätiiä... virallinen paperi?
Helpommalla pääset anonyymi L, jos vuokraat sen auton... Tuurilla muksut nukahtavat autoon ja saat rauhassa körötellä osan matkaa.
Autsch! Tätä tämä joskus vieläkin on. Mutta tuo sinun seikkailusi on ihan huippu - ja kuten sanottu, ehkä joudut vielä todistamaan, että virallinen paperisi on todistettu aidosti ja oikein!
(Ja tämä saattaa raivostuttaa nuoren äidin tyystin, mutta ihmettelen sitä, miten pienen nyytin passikuva eroaa toisista samanmoisista? Minusta ne kaikki suloiset pulloposket näyttävät enemmän tai vähemmän kuka mistäkin ryppyisiltä Urho Kekkosilta, ilman silmälaseja, toki.)
Onpas seikkailua kerrakseen byrokratialandian koukeroissa.
Kysyit aikaisemmin kippipannusta. Löysin kuvan semmoisesta, niitä on monenlaista mallia mutta tässä yks:
http://www.readystudygo-project.net/FI/RESTAURANT/path2/kuvat/kippipannu.jpg
Se on siis suurkeittiön paistinpannu/pöytä jota voi kallistaa eli kipata. Ja nyt en puhu virolaisittain kallistamisesta. :o)
L: Kyllä K sitten selvästi tulee isäänsä siinä kekkosasiassa. :D
Tästähän tulee mieleen vanha viisaus: Jos muu ei auta, niin lue käyttöohjeet.
Seuraavaksi varmaan sanotaan, että virallinen paperi on virallinen paperi, mutta onko lapsi paperissa mainittu lapsi.
Arvelee P.
Kuulostaa niin tutulta. Yritimme kirjautua kuningaskunnan asukeiksi. Ei onnistunut, koska emme pystyneet osoittamaan että lapsemme ovat omia eikä heillä ole syntymätodistuksia. Suomessa lapsille ei ole syntymätodistuksia muuta kuin sähköisessä muodossa, joten heille tilattiin virkatodistukset. Näitä odotellessa aikaikkuna maahankirjautumiseenkin meni umpeen. Huoh.
Ja pienten lasten kanssa matkustamisesta voi selvitä hengissä. Myös vesien yli. Tärkeitä muistettavia asiota: mielellään vain yksi selässä kannettava kassi (=rinkka). Se kaksi vuotias takuulla heittäytyy maahan juuri kriittisimmällä hetkellä ja se täytyy napata kainaloon. Aina yksi ylimääräinen ateria mukaan kaikille. Se kahvila minne ajattelit mennä on varmasti kiinni kun oma verensokeri on 1,4 ja lapsen mahdollisesti vieläkin matalampi.
L:lle tseppiä matkailuun! Itse vihaan kaikkia liikkumismuotoja, missä vaunut täytyy kasata mutta lapsia ei saa mihinkään, tai tarvitaan kaksi ihmistä vaunuja nostamaan. Esimerkiksi VR:n tavallisia vaunuja.
Mitä ihmettä, eikö sinne kuningaskuntaan otetakaan joka mamua avosylin vastaan, oli ilmoitetut perhesuhteet miten vain?
Lähetä kommentti