Perheessäni tiedetään kertoa, että kun aivan pikkuvauvana kesäpäivänä heinäpellolla en suostunut nukahtamaan, lykkäsi isäni minut vaunuissa käynnissä olevan traktorin viereen. Ja kappas, lapsi nukahti.
Vähän vanhempana, aikana, johon jo oma muistikin riittää, muistan ottaneeni päivätorkkuja Ursuksen lattialla, siinä poljinten ja isän saappaiden vieressä samalla, kun isä ajeli peltohommissa.
Unet maistuivat erittäin hyvin myös navetan tankkihuoneen betonilattialla. Lattialle laitettiin patjaksi styroksipala, lakanaksi karhea ruskea rehusäkki ja päänaluseksi Hankkija-lippis, se klassinen malli oranssein tekstein ja sinisin muovilipoin. Kun vanhemmat saivat navettahommat valmiiksi, tuli äiti herättelemään, että voisi lähteä takaisin sisälle. Tässä kohtaa minä sain yleensä hörpyn tuoretta, jo hyvin kylmennyttä maitoa suoraan maitotankista.
Nämä nostalgiapalat tulivat äsken mieleen, kun ramppasin itkevä K sylissäni kolme tuntia edestakaisin. Tytär kieltäytyi nukahtamasta yhtään mihinkään, edes rinnalle. Lopulta laskin lapsen hurisevan pyykinkuivausrummun päälle ja kestikin ehkä viisi sekuntia, kun tyttö oli unessa. Siellä hän nyt lepäilee tyytyväisenä. Minä mietin, miksi en tehnyt tätä jo pari tuntia sitten.
Kolmen tunnin hyssytyksen aikana opin kuitenkin sen, että pystyn pilkkomaan hunajamelonia yhdellä kädellä, mutta silakan perkaamiseen tarvitaan kaksi kättä.
8 kommenttia:
:) (olen sanaton)
Ahaa, siis sinä nukuit navetassa ja traktorissa. No ilmankos et nukkunut sisällä kotona. Vähän on lähtenyt niin kuin vahinko kiertämään: sinua kyllä kanniskeltiin ympäri huushollia kun huusit naama punaisena. Yöllä.
Joo, jos perkaa silakkaa lapsi kainalossa yhdellä kädellä, voi kyllä tulla peranneeksi palan lastakin :)
T-täti
:D
Minua kuulemma nukutettiin labrassa sentrifugin päällä. Ei ole omena kovin kauas puusta pudonnut, vaikka tosin omani ovat pääsääntöisesti keskittyneet nukkumaan yliopistolla vaunuissa.
J
Kerrotaan, että minä nukahdin vaivattomasti ja minut saattoi jättää nukkumaan minne vain ilman pelkoa, että poika herää tai lähtee kierimään minnekään. Toista ovat nämä omat mukulat, kehen sitten lienevätkään tulleet, miettii P.
Vai niin, teilläkin itketään. Kuulostaa tutulta, vaikka kolmeen tuntiin ei olla päästy I:n kanssa kuin kerran. (P yritti silloin nukuttaa, ja minä ja maitosäiliöt koitimme nukkua.) Ei siitä mitään tullut.
No, onneksi I nukkuu yleensä rinnalle tai mahan päälle... Vaikka joka kerta, kun nukutan häntä siihen, ajattelen että ensi kerralla vien omaan sänkyyn. Väsyneenä joutuu tinkimään periaatteistaan! L
I, :)
Hee, joku katkera sisarus siellä tilittää! Hei kamoon, silloin kun olen nukkunut navetassa, en todellakaan ole enää huutanut yöllä!
T, juu, silakanperkuu jäi todellakin tekemättä, vaikka yksikätisyystekniikka on lasten myötä kehittynyt kummasti.
J, ravistin kuin ravistin! :D
P, harmi, että omena on pudonnut jonnekin vähän kauemmas, mutta jospa ne siitä vanhemmiten rauhoittuisivat.
L, koputan puuta ja totean, että meillä nukutaan yöt oikein hyvin, mutta tytär pitää huutosessioita päivisin. Ottaahan se pannuun, mutta ajattelen, että se on tuhannesti parempi vaihtoehto kuin yökarjumiset. Kantoliinailua tarttis taas treenata, niin saisivat hartiat vähän lepoa.
Omaan sänkyyn nukuttamista ei täällä edes yritetä. Kainalossa on nukkunut ja nukkuu vastakin, kun näin hyvin sujuu.
Jos kantoliina tuntuu vaikealta, niin kokeile kantoreppua. Meillä on käytössä sekä liina että reppu (Baby Björn). Ilman niitä ei tultaisi toimeen ollenkaan! Lapsi repussa onnistuu silakan perkaaminenkin :) Saisitko repun jostakin lainaan, niin ei tarvitsisi heti ostaa, jos et vaikka tykkääkään? Reppuleitakin on nimittäin moneen lähtöön. L
Lähetä kommentti