Unohdin täysin Suomen Runebergin päivän, kunnes äiti siitä muistutti. Torttuja en selvinnyt leipomaan, mutta tänään käynti Tallinnan Nõmmen torilla korjasi asian.
Menimme torikahvilaan, jonka tiskissä nökötti yksi ainokainen runebergintorttu. T:n kanssa hihkuimme innosta ja päätimme syödä sen puoliksi.
Mikä loistava torttu! Kyseinen yksilö oli ehkä paras ruuneperi, mitä olen konsanaan syönyt. Minusta nimittäin valmiit ruuneperit ovat yleensä kamalan kuivia, joista mussuttaa ehkä neljänneksen muruset suupielistä tipahdellen ja kaapii epätoivoisena hillosilmää, että saisi edes vähän mehevyyttä suuhunsa (toista on itse tehtyjen kanssa, toki).
Tallinnalaisen torikahvilan torttu oli herkullisen mehevä. Punssi ei juuri maistunut, mutta muutoin torttu oli juuri niin kuin pitääkin. Heittämällä olisi mennyt ihan kokonainenkin yksilö, mutta nyt jaoimme kiltisti aviomiehen kanssa tämän ainokaisen.
Laskiaispullasesonkikin pukkaa päälle ja niitä jo täällä tiskeissä näkyy. Minulle ei ole selvinnyt, onko täällä skismaa hillo- ja mantelimassakoulukuntien välillä. Itse olen vahvasti ensin mainitun kannattaja.
Suomalaisia herkkuja on saatu viikonloppuna enemmänkin. Eilen illalla kävivät naapurit kylässä ja rouvalla oli mukanaan juuri uunista otettu maksalaatikko. Hän oli kaivanut joltakin suomalaiselta nettisivustolta maksalaatikon ohjeen ja oli tehnyt sitä nyt lyhyen ajan sisään jo toista kertaa, kun heidän lapsensa syövät sitä innolla. Hyvää se totisesti olikin. Minä sain vielä tarjota keskisuomalaista puolukkahilloa laatikon oheen. Eikä laatikossa ollut edes rusinoita, mikä on oikeus ja kohtuus.
6 kommenttia:
Rusinoilla! Ehdottomasti! Sanoo jäsen I sakemaniasta ja lipoo huuliaan.
Kehittelin tuossa mennäviikolla oikein maukkaan ruuneperireseptin kaikkien munattomien ja maidottomien ja vegaanien iloksi (meillä kävi nääs monenlaista sakkia asian tiimoilta). Ja tuli muuten ihan ehdottoman hyviä. Kuivuus ei vaivaa, kun korvaa eläinkunnan tuotteet omenasoseella. Punssia ei käytetty, koska torttuja tarjottiin myös alamittaisille, mutta Punschenin kakkossopraanostemma mehevöitti tunnelman.
Maksalaatikkoasiaan en ota kantaa, mutta kaipaan hyviä äidin tekemiä jauhemaksapihvejä!
Väikis
Jauhemaksapihveistä saa mun mielestä hyviä kun laittaa taikinaan yhtä paljon raastettua, raakaa perunaa kuin on maksaa. Mausteeksi ei muuta kuin valkopippuria, suolaa, meiramia. Sipulia voi paista renkaina ja tarjoilla erikseen.
Lisäys:
noin me teemme töissä, kippipannulla paistaen. Tuo on aika löysä taikina mutta kyllä se pannulla kovettuu. Pihvejä voi hiukan lastalla muotoilla ettei ne liika leviä ennenkuin kuin on lämmössä kiinteytynyt.
Äsken googlasin ohjeita ja kovin on monimutkaisia.
Tuntuu että aivan liikaa tavaraa ihmiset panee siihen taikinaan. Mun ohjesääntö on: Keep it simple, stupid!
Kyllä maksan tulee maksalle maistua. Eikä peittää soijalla, paprikalla ja ties millä ihme mausteella.
Lopuksi: maksapihvi tai ole maksamatta.
Mantelimassa on pelsepuupin perärööristä. Hillo on Hans!
I, voi sinua vääräoppista!
Väikis, olet kyllä aika meklari, kun väännät maistuva ruuneperin noinkin isoilla muutoksilla! Mutta en epäile hetkeäkään, etteivätkö olleet hyviä. Ja juu, hyvät maksapihvit ovat kyllä hyviä.
Rännumees, millainen on kippipannu?
Anonyymi, samaa mieltä!
Lähetä kommentti