Jalkani on kokoa 42 - 43 ja varustettu lisäksi opiskelijayksiön kokoisilla vaivasenluilla. Sen takia periaatteeni on se, että kun löydän sopivat kengät, ostan ne. Sopivia ja silmää miellyttäviä ei nimittäin tule liian usein vastaan.
Tallinna on suurenmoinen paikka kenkien ystävälle muutoin paitsi silloin, kun näin isojalkaisen pitäisi löytää korkokengät. Lähestyvästä perhejuhlasta sain itselleni syyn lähteä metsästämään korkkareita. Olen käynyt valehtelematta yli kymmenessä kenkäliikkeessä toteamassa, että korkokenkäkoot loppuvat numeroon 41. Kävelykenkiä ja saappaita kyllä on suuremmissa ko'oissa (Väikis, taipuuko tuo sana noin?!). Nähtävästi täkäläiset naiset ovat kerta kaikkiaan pienijalkaisempia kuin me pohjoisesta tulleet.
Pelastukseni oli jälleen kerran vanhassa kaupungissa, Rataskaevu-kadulla sijaitseva erityisesti isoja kenkiä myyvä Vivian Vau -kenkäkauppa (linkki tuolla oikean reunan palkissa). Nyt minulla on koon 43 korkkarit, jotka näyttävät hyllyssä kanooteilta, mutta jalassa mielestäni oikein kauniilta.
4 kommenttia:
Taipuu. Heittomerkki ei ole pakollinen, vaikkakin selventää.
Kevättä rintaan ja toiseenkin!
Väikis
Oj! Ongelmansa meillä kullakin, mulla päinvastainen: naisten kengät alkavat koosta 36 liki aina, ja mulla on 35, joten korkkareita ei kyllä meinaa löytyä.
Talvikengät ja tossukat ok. Mutta "ongelmastani" johtuen olen kanssa aikoinani tehnyt saman päätöksen: aina kun sopivat kengät löytyy, voin sellaiset ostaa.
Siitä sitten seuraamaan majavaa vaeltavaa. Ja tyylillä.
Väikis, kiitos!
Anonyymi, pitääkin täsmentää, että Vivian Vaussa myydään sekä hyvin pieniä kokoja että näitä minulle sopivia kanootteja. Luin joku aika sitten Anna-Leena Härkösen kolumnin, jossa hän kertoi kengänostokokemuksistaan, hyvin pieni ihminen kun kooltaan on. Jossain Italiassa oli istunut pienten kokojen erikoisliikkeessä lähes tippa silmässä onnesta :)
Anonyymi, kanoottini tulivat laskettua ihan hyvin vesille. Oivasti kantoivat :)
Lähetä kommentti