Erään blogikommentin kautta päädyin nettisivulle, jossa vertaillaan virolaisia ja suomalaisia tapoja. Jos ketä kiinnostaa, niin voisi vilkaista sivun ja kommentoida, onko tapavertailujen kanssa samaa mieltä. Minusta sivustolla mainitut suomalaiset tavat ovat varsin oikein.
Mahdolliset virolaiset lukijat tai maata muuten tuntevat, mitä sanotte mainituista virolaistavoista? Kuuluuko virolaisen tuomat tuliaiset avata heti? Onko virolaisilla työpaikoilla ilmoitustaululla työntekijöiden syntymäpäivät näkyvillä? Onko virolaisissa hautajaisissa vainajan arkku aina auki?
7 kommenttia:
Hauskoja juttuja. Itsestäni tunnistan ainakin sen, että vetäytyn takavasemmalle kun seuralaiseni tapaa tutun ja jää juttelemaan. Arkku on ollut hautajaisissa aina auki jos kelpaa vainajaa näyttää (kerran ei kelvannut). Syntymäpäiviä juhlitaan kotona ja työpaikalla, sukulaisten kanssa ja kavereiden kanssa. Täällä olen aina hämillään (jo 10 vuotta :)) ettei taaskaan kukaan miehen kavereistaan onnitellut häntä.Ja sen olen kyllä saanut tuntaa monta kertaa täällä Suomessa, että tuomisia ei avata. Olen ottanut jotain ruokajuttuja mukaan jota itsekin haluan kokeilla/maistaa ja sitten niitä ei tarjoillakaan, pettymys. Mutten osaa mennä kylään ilman viemisiä, vaikka keksipaketti on kohtelias olla mukana.
Oletko itse huomannut Virossa isoja eroja.
Ianaa kevättä: Mari
"Suomalainen saattaa kertoa nimensä jopa soittaessaan numerotiedusteluun tai aikatauluneuvontaan." - aivan totta ja näinhän ei tehdä Virossa. En ole vieläkään ihan täysin sisäistänyt kyseistä suomalaista tapaa. Miksi joku random henkilö puhelimen toisessa päässä haluaisi tietää nimeni? Haloo, olen se-ja-se, ettekö te tiedä kuka mä oon!!! :D
Tuliaisia tosiaan täytyy tarjota, mutta jos tuliaisia tuodaan useampi, niin niistä edes jonkun avaaminen riittää - ei siis tarvitse jokaista suklaarasiaa kuitenkaan vieraille tuputtaa.
Syntymäpäivä-kohta on aivan totta :) Ja perunasalaatti on lähes kulttistatuksessa :)
Hautajaisissa on tosiaan yleensä avoin arkku (jota avomieheni kovin ihmetteli isoisäni hautajaisissa).
Hassuja poimintoja tosiaan! Kyllähän näistä joitakin kohtia on tullut itsekin ihmeteltyä ja päiviteltyä. Hauskaa, että joku on jaksanut kerätä näitä yhteen paikkaan.
Tämmöinenkin ero on: virolainen vie kukkia myös häihin - ja tulleessaan suomalaisiin häihin ihmettelee kovasti, mihin ne kukat sitten voisi laittaa: suomalaisissa häissä on kukat pöydissä yleensä valmiiksi, kaikki tietysti tyylin mukaisia.
Puhelinkulttuuri hämmentää mua edelleen. Kun virolainen ystäväni lopettaa puhelun "ihan yhtäkkiä" sanomalla "no, tsau!", pelkään joka kerta, että hän loukkaantui jostain.
Toinen lopetusero on virolaisen esitelmänpitäjän "Kõik." ja sitten se loppui. Suomalainen aina muistaa vähätellä itseään vielä lopuksi: "tää nyt oli vaan tämmöinen..."
Kõik.
Väikis
Tervehditäänkö Suomessa näyttävästi ja monta kertaa päivässä ja vieläpä halaamalla? Ei ainakaan täällä Varsinais-Suomessa on huomannut P.
Mielenkiintoinen on tuo puheen ja puhelinkeskustelun ja poistumisen ero. Suomalainen haluaa varmistaa, että toinen osapuoli on nyt ihan varmasti ymmärtänyt, mitä on sovittu. Johtuu varmaan siitä, että sinne kotiin on kuitenkin pitkä matka ja eikä haluta, että koko kotimatkaa mietitään, että jäikö jotain sanomatta tai sopimatta.
Kiitos kommenteistanne! Minä täällä hakkaan päätäni seinään ja häpeän, sillä jokunenkin virolaisen tuoma tuliainen on jäänyt avaamatta siinä saman tien, kyläilijän ollessa paikalla. Olen toiminut niin kovin suomalaisesti.
En tiedä, miksi suomalainen ei voi sitä tuliaispakettia avata. Onkohan se niin, että suomalainen ei halua vaikuttaa ahneelta ja hyökätä saman tien lahjojen perään, vaan haluaa osoittaa, että on tässä itsekin tarjoilulla varauduttu vieraan tuloon?
Tuosta puhelinkäyttäytymisestä on ollut aiemminkin puhetta ja kuten Väikis, olen usein hämmentynyt virolaisen tavan kanssa. Se puhelun lopetus on vain niin yllättävä, "olgu, tsau!". No, tuo ei sinällään haittaa, kun siihen tottuu, mutta se jurppii, että puhelimeen vastataan "jah" tai "halloo". On aina epävarma olo, että soitinkohan nyt varmasti oikealle ihmiselle.
Maris, tunnustan, minä esittelen itseni kun soitan numerotiedusteluun :) Onhan se aika turhaa, mutta tuntuu vain niin kamalan tylyltä paukauttaa saman tien asiansa.
Hehee, P, ihan samaa mietin tuosta näyttävästä tervehtimisestä. En ole Suomessa kohdannut. Virolaisten kekkereistä poistumisesta mulla ei ole vielä paljon kokemuksia. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat käyneet hyvästelemässä, jos on jostain lähdetty.
Ja just niin, jos suomalainen lähtee sanomatta mitään, se tulkitaan, että henkilö on varmaan loukkaantunut jostain.
Hauskoja eroja! Tosin ainakin joidenkin suomalaisten tapojen kohdalla kyse on yleistyksistä. Ainakin Savossa hautajaisissa arkku oli ainakin vielä 80-luvun lopussa olla auki. Ukin hautajaisissa siliteltiin vanhan miehen ryppyistä poskea ja antoipa mummo suukonkin. Voisikohan näin tehdä Länsi-Suomessa? L
Totta, yleistyksiähän ne. Ja eihän Suomessakaan arkun pitäminen auki missään tapauksessa kiellettyä ole, omaiset sen päättävät. Taidamme me nykyihmiset vain säikkyä kuolemaa niin paljon, että aukinaiset arkut olisivat turhan järkyttäviä.
Lähetä kommentti