Sitten kun minä olen eläkeiässä, käytän tyylikästä jakkupukua ja istun hattu päässä parantamassa maailmaa kahvilassa kaikkien niiden samojen ystävien kanssa, joiden kanssa nytkin käyn kahviloissa (se on helppoa, koska aion rakentaa palvelukodin, johon tulee kaikki parhaat tyypit, mutta se on jo toinen tarina...).
Tätä mietin tänään, kun kävimme koko perhe Nõmmen torilla nauttimassa kevään ensimmäiset torikahvit - ja toki myös suremassa palanutta torin kauppahallia, josta kirjoitin muutama päivä sitten.
Kahvilan terassilla viereiseen pöytään asettui suoraselkäinen, karismaa huokuva, varmasti 80 vuotta lähestyvä rouva hatussaan, jakussaan ja huulipunassaan. Hän alkoi jutella meille saman tien, kyseli lasten iät ja nimet, kertoi olevansa nyt jo eläkkeellä oleva tanssinopettaja ja mikäli ymmärsin oikein, opettanut tanssia myös pääministeri Andrus Ansipille. Åke Blomqvist oli tietysti tuttu mies hänkin. Rouva kehotti voimallisesti laittamaan J:n tanssikouluun, kun poika vähän vanhemmaksi kasvaa. Lähtiessämme hän vielä heitti lentosuukon J:lle, joka osasi lähettää omansa takaisin ja siinä siunusteltiin, kuinka "tubli" ja seuranhaluinen poika meillä onkaan.
Tuollaiset vanhat rouvat ovat vain niin parasta, oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa.
4 kommenttia:
Saaksiäl palvelukodis kossuvissyy?
"Kuule mul on käyny tänä valla patentei jutui"... toinen mieleenjäänyt suoraselkäinen mummeli, entisessä kotikaupungissa.
Arvelen palvelukodin juomatarjonnan olevan lähinnä kansainvälisempää GT-linjaa. Vai?
Väikis
Kossuvissyä ja geeteetä saa ihan niin paljon kuin huvittaa. Samoin palvelukodin (tai -talon) portviini-tarjonta on aina kunnossa.
T muistutti taas siitä ihanasta rouvasta Aurakadulla, kuka liene ollut. Hänelläkin oli hattu ja naurava olemus, kun tuli I-vainaata rapsuttamaan.
Lähetä kommentti