keskiviikko 4. elokuuta 2010

Toinen mahdollisuus

Viro on niin pieni, että kun jostakin asiasta kohkataan, ei muusta puhuta. Viimeisen vajaan vuoden aikana naistenlehdet ja kaikki muutkin lehdet ovat tehneet selväksi, että Solaris-kauppakeskuksessa avattu ravintola Komeet on jotakin aivan erityislaatuista. Ravintolan perustaja on 27-vuotias Anni Arro, jolla on Virossa jo useampi ravintola ja hänet tunnetaan myös mallina, keittokirjailijana ja tv-juontajana.

Kävin Komeetissa viime syksynä ja tulin myös kirjoittaneeksi käynnistäni. Olen myös antaumuksella kertonut kaikille, kuinka surkea kokemus oli, vaikka kaikki muut tuntuvat paikkaa kehuvan.

Tänään olin asioilla kaupungilla K:n kanssa ja kun tuli aika ruokkia tyttöä, päätin Matti Nykäsen tapaan, että jokainen tsäänssi on mahdollisuus ja lähdin toista kertaa Komeetiin.

Ehkä tähtien asennot olivat jotenkin paremmat kuin edelliskerralla, mutta kokemukseni tänään oli todella myönteinen. Söin nimittäin luultavasti elämäni parhaimman lounassalaatin, jossa oli tavallisten vihreiden lisäksi paahdettua vuohenjuustoa, linssejä, hummus-tahnaa ja paahdettuja paprikoita. Se oli aivan käsittämättömän hyvää, ja vannotin tarjoilijaa sanomaan kokille erittäin lämpimät terveiset. Ilahduttavaa oli saada ruokaa, jossa ei ollut mitään einesmäistä, vaan kaikki maistui jotenkin aidolle. (Terveiset vanhemmalle isosiskolleni: tätä vuohenjuustoruokaa sinun on saatava)

Komeetin etuna on myös upea näkymä kaupungille, sillä ravintolan pisin seinä on lasia. Kun istuin ikkunan ääressä, tuntui siltä kuin olisin voinut asettaa jalkani Estonia-teatterin katolle.

Nyt siis uskallan suositella paikkaa ja toivoa hyvää ruoka- ja palveluonnea Komeetissa kävijöille. Muutoin Solaris-keskuksen voi minun mielestäni kiertää kaukaa. Liian meluisa, liian bling-bling (paitsi kirjakauppa).

****

Nämä yhteiskunnallisesti valtavan merkittävät ja kaikkia palavasti kiinnostavat ravintola- ja syömiskokemukseni sikseen, mutta Komeetissa istuessani en voinut olla ajattelematta taas sitä tosiasiaa, että virolaiset tuntuvat saavan aikaan paljon enemmän paljon nuorempana.

Esimerkiksi tuo Komeetin omistaja Arro on tosiaan vasta 27-vuotias ja hän on ehtinyt tehdä vaikka mitä. Minä mietin samassa iässä, jaksaisinko raahata itseni pitkäksi venyneen kuoroillan jälkeen graduseminaariin vai lähtisinkö sittenkin koiran kanssa lenkille. Ja opintotuki juoksi.

Oikeasti, välillä virolaisten parissa tuntee itsensä huomattavan laiskaksi. Toisaalta se on aika kannustavaa: jos nuokin, niin ehkä minäkin. Eihän se muuta vaadi kuin työntekoa.

5 kommenttia:

Suski kirjoitti...

Äläpäs nyt vähättele, kyllä nämä ravintola- ja muut kokemuksesi kiinnostavat kovasti! =) Varsinkin kun omaan Tallinnaan reissuuni on aikaa enää reilut kolme viikkoa! =D

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kuulla, jos joskus voin avuksi olla. Tsemppiä muuttovalmisteluihin, nyt vasta tajusin linkin blogiisi! Kolme kuukautta on turkasen lyhyt aika, ota siitä kaikki irti.

- S

OnuKoo kirjoitti...

Müüriääre Kohvik Haapsalussa on tarjonnut Arron herkkuja jo muutaman vuoden. Nam. Sinne tullaan kuulemma kauempaakin herkuttelemaan. Aikaa vaan täytyy varata rutkasti, sillä ruoan pöytään saaminen on tuskastuttavan hidasta.

Suski kirjoitti...

Kiitos. =) Juu, kolme kuukautta menee käsittämättömän nopeasti eikä siinä ehdi saada kuin hämärän käsityksen kaupungista ja koko maasta. Mutta täytyy yrittää käyttää se vähäinenkin aika tehokkaasti. =)

Tervetuloa vastavierailulle mun blogiin!

S kirjoitti...

OnuKoo, onkohan tuo palvelun hitaus Arron putiikeille ominaista, sillä ruoka Komeetissa oli loistavaa, mutta palvelu kesti tuskallisen pitkään. Ja juu, Haapsalun paikkaa on kovasti kehuttu. Itse en ole siellä käynyt.

Suski, minun vinkkini kolmeen kuukauteen on se, että kävelee mahdollisimman paljon ja käyttää julkisia kulkuneuvoja. Siten näkee eniten.

Vastavierailulle tulen toki!

Related Posts with Thumbnails